SuPer-ammattilaisia jo 70 vuotta

Hyvä superilainen,

Meillä on aihetta yhteiseen juhlaan! Vuonna 2018 SuPer täyttää 70 vuotta, ja juhlavuosi tulee näkymään koko vuoden kaikessa toiminnassamme ja erilaisissa tapahtumissamme.

Kerromme liiton 70-vuotisen taipaleen saavutuksista ja virstanpylväistä kuvien, tarinoiden ja videoiden muodossa niin verkossa, somessa kuin SuPer-lehdessäkin. Myös sinä voit osallistua juhlavuoteen omalla tarinallasi.

Juhlavuoden slogan on SuPer-ammattilaisia jo 70 vuotta. Virallinen syntymäpäivä ja lähtölaukaus juhlavuoteen on 27. tammikuuta, jolloin vietämme myös Kansallista lähihoitajapäivää.

Superilaiset työskentelevät laajasti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kasvatusalalla, eikä yhteiskuntamme toimisi ilman heitä. Vuonna 1948 perustetun Apuhoitajayhdistyksen tavoitteena oli valvoa jäsentensä ja ammattikuntansa etuja ja kehitystä. Tämä sama tavoite on yhä tänäänkin Suomen lähi- ja perushoitajaliiton tärkein tehtävä.

Tule mukaan juhlavuoteen! Ole kuulolla ja seuraa kanaviamme sekä osallistu oman ammattiosastosi järjestämään toimintaan.


Terveisin,

Silja

Silja Paavola
puheenjohtaja

 


SuPerin kunniajäsen, järjestöneuvos, perushoitaja Juhani Palomäki: Haasteet kasvoivat sosiaali- ja terveydenhuollon muutosten ja julkisuuden myötä

SuPerin kunniajäsen, järjestöneuvos, perushoitaja Juhani Palomäki (s. 1950) toimi SuPerin puheenjohtajana vuodet 2000–2012. Jäsenmäärä kasvoi noina vuosina 51 500:sta yli 82 000:een.

Puheenjohtajaksi valintansa jälkeen Palomäki sai selittää medialle moneen kertaan, miten mies voi olla naisvaltaisen liiton keulakuva. – Sanoin, että miksi en voisi. Olen tehnyt aina samaa työtä superilaisten naisten kanssa ja aina yrittänyt ajaa yhteisiä asioita, Palomäki kertoo. 

Palomäen puheenjohtajavuosien aikana liiton haasteet kasvoivat sosiaali- ja terveydenhuollon suurten muutosten myötä. Liitosta tuli merkittävä vaikuttaja, yhteistyökumppani ja neuvottelija.

Noista vuosista päällimmäisenä Palomäen mieleen nousevat jäsenten ahdinko kentällä, lähihoitajakoulutuksen kehittäminen ja julkisuuden merkityksen kasvu.

Ennen puheenjohtajuutta Palomäki oli ollut SuPerin liittovaltuuston jäsen vuosina 1975–2000 ja niistä valtuuston puheenjohtajana 1978–1984 sekä 1990–2000.

– Koko puheenjohtajakauteni kiersin ympäri Suomea tapaamassa ammattiosastojen edustajia, jäseniä ja työnantajia. Vierailujen yhteydessä kävin oppilaitoksissa, osallistuin jäseniltaan ja toimittajille järjestettyyn tiedotustilaisuuteen, Palomäki muistelee.

Palomäki haluaa kiittää kaikkia liiton luottamushenkilöitä, jotka hänen mukaansa ovat todellisia supernaisia ja -miehiä.

Toimittaja Marjo Sajantolan kirjoittaman Juhani Palomäen haastattelun voit lukea kokonaisuudessaan SuPer-lehdestä 1/2018 >>



Perustaja- ja kunniajäsen Aune Ahopalo: Toiminnan käynnistäminen oli mielenkiintoista aikaa

SuPerin kunniajäsen, apuhoitaja Aune Ahopalo (synt. 1927) oli yksi Apuhoitajayhdistyksen perustajajäsenistä. Hän myös toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1962 aina Apuhoitajaliiton perustamiseen asti eli vuoteen 1972.

Ahopalon aloittaessa puheenjohtajana oli yhdistyksen jäsenmäärä 3093. Paikallisosastoja oli tuolloin 15.

Yhdistyksen toiminnan käynnistäminen oli Ahopalon mukaan mielenkiintoista aikaa. – Ei sitä nykyaikana voi kuvitella. Hallitus teki paljon töitä talkoilla, ja innostus oli suuri, Ahopalo kertoo.

Hän muistaa hyvin myös sen valtavan työmäärän, minkä yhdistyksen muuttaminen liitoksi vaati. Esimerkiksi paikallisosastot piti ensin rekisteröidä yhdistyksiksi. – Minä kiersin kaikki paikallisosastot läpi auttamassa rekisteröinnissä ja paperitöissä, Aune Ahopalo muistelee.

Kun Apuhoitajaliiton perustava kokous pidettiin 27.2.1972 Helsingissä, jäsenmäärä oli jo yli 10 000. Paikallisosastojen tilalle perustettujen yhdistysten määrä oli 22.

Ahopalon mukaan sairaan ihmisen hoito on vakava ammatti ja tärkeä työ, jossa pienikin asia voi olla yllättävän suuri. Moni asia on seitsemässäkymmenessä vuodessa muuttunut, mutta yksi asia hoitotyössä on pysynyt samana: ihmisläheisyyden ja potilaan kohtaamisen merkitys.


Toimittaja Marjo Sajantolan kirjoittaman Aune Ahopalon haastattelun voit lukea kokonaisuudessaan SuPer-lehdestä 1/2018 »
 


Kansallinen lähihoitajapäivä 2018

Kansallista lähihoitajapäivää vietetään vuosittain 27. tammikuuta SuPerin aloitteesta. SuPer onnittelee kaikkia lähihoitajia ja lähihoitajaksi opiskelevia. Omalla teemapäivällä SuPer on halunnut tuoda lähihoitajan ammattia, koulutusta ja laajaa työnkuvaa tutuksi.

Kansallista lähihoitajapäivää ja 70-vuotiasta SuPeria juhlistettiin viikolla 4 lukuisissa ammattiosastoissa ja oppilaitoksissa.

Ammattiosastot muun muassa:   

  • vierailivat superilaisten työpaikoilla kakkukampanjan ja onnittelukorttien kera
  • järjestivät jäsenille esim. leffaillan tai pakohuone-elämyksen
  • järjestivät alueen kauppakeskuksessa tai oppilaitoksessa tapahtuman ja
  • veivät peittoja ja sukkia niitä tarvitseville.

 

 



SuPer-saavutukset

Suomen Apuhoitajayhdistys (SAY) perustettiin Naistenklinikalla Helsingissä 27.1.1948. Tavoitteena oli valvoa jäsenten ja ammattikunnan etuja ja kehitystä.

70 vuodessa yhdistyksestä on kasvanut 90 000 jäsenen Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer, joka on ainoana liittona keskittynyt lähi- ja perushoitajien edunvalvontaan. Pidämme jäsentemme puolta paikallisella ja valtakunnallisella tasolla sekä myös kansainvälisesti.

SuPer on

  • puolustanut jäsentensä oikeuksia: esim. vuonna 2016 jäsenille maksettiin korvauksia noin miljoonan euron edestä
  • tukenut jäsenistön ammatillista kehitystä
  • tehnyt aktiivisesti lähihoitajakoulutusta ja lähihoitajan työtä tunnetuksi yhteiskunnassa: lähihoitajakoulutus antaa erinomaiset valmiudet työskennellä laaja-alaisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kasvatusalalla
  • vaikuttanut vahvasti lähihoitajakoulutuksen sisältöön ja laatuun
  • vaatinut lähihoitajille nimikesuojauksen ja rekisteröinnin
  • avannut lähihoitajille työnsaantimahdollisuuksia ulkomaille
  • avustanut opiskelijajäseniä ulkomaan työssäoppimisessa
  • tehnyt tuloksia tuottavaa työtä erilaisissa toimikunnissa ja työryhmissä ja vaikuttanut päättäjiin, virkamiehiin sekä muihin yhteistyökumppaneihin
  • antanut vuosittain lukuisia lakiluonnoksiin liittyviä lausuntoja
  • työstänyt monipuolisesti julkaisuja, oppaita ja esitteitä liittyen mm. henkilöstömitoitukseen, harmaaseen ylityöhön, paikalliseen sopimiseen sekä potilas- ja asiakasturvallisuuteen
  • laatinut selvityksiä, lähihoitajan eettiset ohjeet, teesejä ja lähihoitajalupauksen
  • suunnitellut lähihoitajamerkin
  • järjestänyt vuosittain Lähihoitajatapahtuman, joka kokoaa yhteen lähihoitajaopiskelijoita ja opettajia ympäri Suomen
  • lanseerannut Kansallisen lähihoitajapäivän, jolla lähihoitajan ammattia, koulutusta ja laajaa työnkuvaa halutaan tuoda tutuksi
  • vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen tiedotusvälineiden kautta
  • estänyt vanhustenhuollon toimintayksiköissä henkilöstömitoituksen laskun: mitoitus säilyi vähintään 0,5 tasolla
  • ajanut ainoana liittona pakollista lääkehoidon koulutusta kaikille alan ammattilaisille
  • ajanut voimakkaasti sitä, että varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen kuuluu myös lähihoitajille ja lastenhoitajille
  • vastustanut tuloksellisesti neuvotteluissa kokonaisten lomapäivien ja arkipyhien vähentämistä
  • estänyt tarpeettomia virkamuutoksia erikoissairaanhoidossa
  • tarjonnut opiskelijoille maksuttoman opiskelijajäsenyyden
  • innostanut ja tukenut jäsenistöä yrittäjyyteen
  • jakanut valmistuville alan opiskelijoille SuPerin stipendejä 
  • valvonut jäsenten etuja myös kansainvälisesti seuraamalla ja ennakoimalla kansainvälisten sopimusten ja päätösten vaikutuksia superilaisten työhön.


SuPerin tarina esitetään SuPer-Ruudussa juhlavuoden aikana.


Apuhoitajayhdistyksestä Suomen lähi- ja perushoitajaliittoon

Suomen Apuhoitajayhdistyksen perustava kokous pidettiin 27. tammikuuta 1948. Kokouksen puheenjohtajana toimi Etel Söderlund, joka valittiin myös uuden yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Jäseniä oli tuolloin 280, nyt 70 vuotta myöhemmin 90 000.

Opiskelijat aloitteellisina

Oman yhdistyksen perustaminen oli ollut jo ensimmäisten apuhoitajakurssilaisten mielessä. Helsingissä marraskuussa 1946 päivätty kokousmerkintä oli luettelo asioista, joihin haluttiin Lääkintöhallitukselta selvennystä. Kysymykset koskivat mm. apuhoitajattarille suunniteltua tehtäväkuvaa ja työpaikkoja sekä palkkaus- ja vuosilomaetuja. Myös oma kurssimerkki ja apuhoitaja-nimen muuttaminen alisairaanhoitajaksi sekä työasu, etenkin myssynkäyttöoikeus, olivat nousseet keskustelussa esiin.

Yhdistys valvomaan jäsentensä ja ammattikunnan etuja ja kehitystä 

Sääntöjen mukaan yhdistyksen tuli valvoa jäsentensä ja ammattikuntansa etuja ja kehitystä. Tässä riitti töitä, sillä apuhoitajien tehtävät, kesälomat ja palkkaus poikkesivat suuresti toisistaan eri laitoksissa. Yhdistys hoiti virkanimeä, koulutusta ja palkkausta koskevia asioita lähettämällä kirjelmiä ja lausuntoja muun muassa Lääkintöhallitukseen, sosiaaliministeriöön, sisäasiainministeriöön ja valtiovarainvaliokuntaan.

Ensimmäisen vuosikokouksen yhteydessä pidettiin myös ensimmäiset ammattitaitoa kohottavat luentopäivät, jotka nykyään tunnetaan ammatillisina opintopäivinä.

Itsenäinen yhdistys

Apuhoitajayhdistyksellä ei ollut neuvotteluoikeutta, joten se pyysi vuonna 1954, siinä onnistumatta, saada apuhoitajien asiat hoidettua Sairaanhoitajaliiton kautta. Kun haluttu yhteistyö kariutui, Apuhoitajayhdistys liittyi yhdistyksenä Virkamiesliittoon ja kehotti kuntien, kaupunkien ja kauppaloiden palveluksessa olevia apuhoitajia liittymään paikallisiin Kunnallisvirkamiesyhdistyksiin.

Vuonna 1958 Suomen Apuhoitajayhdistys sai valtioneuvoston myöntämän neuvotteluoikeuden kuntien ja kuntayhtymien kanssa ja seuraavana vuonna myös Lääkintöhallituksen kanssa.

Vuonna 1962 Apuhoitajayhdistys liittyi ryhmäjäsenenä Kunnallisvirkamiesliittoon ja valtion palveluksessa olevien apuhoitajien osalta yhdistys oli edelleen Virkamiesliiton jäsenjärjestö.

Kentän ja Apuhoitajayhdistyksen yhdyssiteeksi vuonna 1960 perustetun Neuvottelukunnan rooli oli merkittävä. Nykyisen edustajiston edeltäjän muodostivat yhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri sekä paikallisosastojen ehdottamat ja vuosikokouksen hyväksymät edustajat.

Neuvottelukunta kokoontui kaksi kertaa vuodessa käsittelemään tärkeimpiä asioita, mutta päätösvalta oli yhdistyksen vuosikokouksella ja hallituksella. Toiminta lakkautettiin organisaatiouudistuksen myötä vuonna 1972.

Paikallisosastot ammattiosastojen alku

Vuonna 1953 ryhdyttiin pohtimaan kerhojen perustamista maaseutulaisille. Vuosikokouksessa 1955 päätettiin myöntää oikeus paikallisosastojen perustamiseen ja hyväksyttiin niille sääntöluonnos. Paikallisosastot rahoittivat toimintaansa järjestämällä ompeluiltoja ja myyjäisiä tai perimällä pientä jäsenmaksua. Apuhoitajayhdistys myönsi myös avustusta.

Paikallisosastojen toimintaan kuuluivat mm. opintopäivät ja -retket, ompelu- ja keskusteluillat sekä järjestötietoustunnit apuhoitajaoppilaille.

1960-luvulla osastot alkoivat osallistua myös edunvalvontaan yhdistyksen valtakirjalla. Apuhoitajayhdistyksen toimintaan ne vaikuttivat yhdistyksen hallituksen ja neuvottelukunnan kautta.

Apuhoitajaliiton perustamista edelsi paikallisosastojen muuttaminen rekisteröidyiksi yhdistyksiksi. 1970-luvun ajan ne huolehtivat mm. paikallisesta edunvalvonnasta, neuvotteluista, luottamusmiestoiminnasta.

Vuoden 1978 liittokokous kehotti paikallisyhdistyksiä perustamaan toimialueelleen ammattiosastot, joiden toimintarajat olisivat joko työantaja- tai aluekohtaisia. Vuonna 1980 syysvaltuusto teki periaatepäätöksen, että ammattiosastot otetaan suoraan Apuhoitajaliiton jäseniksi.

Yhdistyksestä liitoksi

Yhdistyksen lopettamis- ja liiton perustamisjuhla.

Terveydenhuoltoalan palkka- ja työolosuhteisiin liittyvien erityisongelmien kasvaessa Apuhoitajayhdistyksen piti tehostaa toimintaansa. Suomen Apuhoitajaliiton perustava kokous pidettiin 27.2.1972. Liiton organisaatio perustui koko maan kattavalle ammattiosastoverkostolle. Jäsenmäärä oli tuolloin 10 000.

Apuhoitajaliitto erosi Kunnallisvirkamiesliitosta ja liittyi vuoden 1974 alusta jäseneksi Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliittoon (TVK) ja sen julkisen alan neuvottelujärjestöön (TVK-V). Kun TVK ajautui vuonna 1992 konkurssiin, SuPerista tuli Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n jäsen 1.5.1993.

Suomen Apuhoitajaliitosta tuli Suomen Perushoitajaliitto vuonna 1984 ja myös lyhenne SuPer rekisteröitiin tuolloin. Jäsenmäärä oli noin 22 500.

Vuonna 1992 liitto ennakoi lähihoitaja-nimikkeen hyväksymistä sosiaali- ja terveydenhoitoalan toisen asteen tutkintonimikkeeksi. Liiton nimeksi tuli Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry. Jäseniä liitossa oli noin 38 000.

Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo ry perustettiin 27.2.2014. Se neuvottelee ja solmii kuntasektorin virka- ja työehtosopimukset. SuPerin lisäksi KoHoon kuuluvat Suomen Palomiesliitto SPAL ja Tehy. Yksityisten työnantajien palveluksessa olevien jäsenten edunvalvontaa SuPer hoitaa yhteistyössä Erillisalojen toimihenkilöliiton (ERTO) ja Tehyn kanssa Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:ssä.

Ammattiosastot ovat edelleenkin liiton toiminnan kivijalka. Sote-uudistus lisää paineita myös paikalliseen edunvalvontaan. Aktiivisten ammattiosastojen ansiosta jäsenten edunvalvonta on tehokasta ja liiton palvelut lähellä asuinpaikasta riippumatta. Ammattiosastoja on kaikkiaan 210, ja vuoden 2018 alussa liiton jäsenmäärä on noin 90 000 jäsentä. SuPer on Suomessa ainoa ammattiliitto, jossa päätösvalta on lähi- ja perushoitajilla.

Tarkemmin liiton historiasta voi lukea SuPer-lehdestä 1/2018.
 


70 syytä liittyä SuPeriin
  1. Sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan erikoisliitto tukenasi
  2. Maan paras edunvalvonta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa
  3. Ammattitaidon jatkuva kehittäminen ja esiin tuominen
  4. Luottamusmiehen ja yhdysjäsenen palvelut työpaikallasi
  5. Oman ammattiosastosi paikallinen edunvalvonta ja toiminta
  6. Työttömyyskassan jäsenyys
  7. Jäsenkortti, jolla saat mittavan määrän etuja ympäri Suomen
  8. Ainutlaatuinen SuPer-lehti ja kalenteri
  9. Vastuu- ja oikeusturvavakuutus sekä yrittäjille potilasvakuutus.
  10. Mahdollisuus osallistua SuPerin laadukkaisiin koulutuksiin
  11. Ammatti- tai jäsenmerkki ja jäseneksiliittymislahja
  12. Jäsenillat ajankohtaisine teemoineen

SuPer neuvottelee

  1. valtakunnalliset yleissitovat työehtosopimukset
  2. vähimmäispalkat
  3. ylityö- ja lisätyökorvaukset
  4. varallaolokorvaukset
  5. työkokemuslisät
  6. tulospalkkiot
  7. sairausajan palkan
  8. lepoajat
  9. palkan tilille
  10. työajat
  11. matka-ajan
  12. kilometrikorvaukset
  13. päivärahat
  14. ateriakorvauksen
  15. vuosilomat
  16. lomarahan
  17. opintovapaan
  18. perhevapaat
  19. tilapäisen hoitovapaan
  20. suojavaatteet
  21. irtisanomisajan
  22. mahdollisuuden täydennyskoulutukseen
  23. sairaan lapsen hoitotukeen

Lisäksi SuPerin kautta mahdollisuus

  1. Liiton omaan täydennyskoulutukseen
  2. Edullisiin opintomatkoihin
  3. Edullisiin lomamökkeihin ympäri Suomen
  4. Lomatukeen
  5. Apurahoihin ja stipendeihin ammatilliseen täydennyskoulutukseen
  6. Valmistuvien opiskelijoiden stipendeihin

Lisäksi:

  1. Jäsenet Suosikki ja Terhikki rekistereissä
  2. Taitaja-kisojen sponsorointi
  3. SuPer-ruutu
  4. Liiton verkkosivut
  5. Solidaarisuusmatkat
  6. Tutkintotoimikuntien jäsenyydet
  7. Ammattiosastojen toiminta ja tilaisuudet
  8. Tasa-arvotyö
  9. Vuosittainen Lähihoitajatapahtuma
  10. Tutkimukset ja selvitykset
  11. Ammattia tukevat aineistot ja oppaat
  12. Kansallinen lähihoitajapäivä
  13. Ammattiosastojen tukeminen opiskelijatapahtumissa
  14. Ammattiosaston tukeminen nuorten jäsenten tapahtumissa
  15. Yrittäjäjäsenyys
  16. Arvonlisäverottomuus yrittäjille
  17. Henkilökohtainen neuvonta ja tuki
  18. Mielenilmaukset
  19. Tuki työtaistelutilanteessa
  20. Messut
  21. Vuorotteluvapaamahdollisuus
  22. Virkistystapahtumat
  23. Sosiaalinen media
  24. Kampanjat
  25. Opintopäivät
  26. SuPer-voima ja yhteishenki
  27. Lähihoitajalupaus ja eettiset ohjeet
  28. Suosittele SuPeria -kampanja vain jäsenille
  29. Räätälöity neuvonta ja tuki