Nollasopimukset

Nollasopimukset ja tuntipalkkaiset

Nollasopimukset ovat yleistyneet hoitoalalla viime vuosina selvästi. Nollasopimuksessa työntekijän viikkotuntimäärä on sovittu nollan ja esimerkiksi 38 tunnin välillä, eikä työnantajalla ole silloin velvollisuutta tarjota työntekijälle työtunteja ollenkaan. Työajaksi määritellään nollasopimuksissa usein tarvittaessa työhön kutsuttava, jolloin myöskään työntekijällä ei ole automaattista velvollisuutta mennä töihin, vaan tehtävistä työvuoroista sovitaan erikseen.

Nollasopimusten käyttöön liittyy useita epäkohtia, joiden johdosta SuPerin suhtautuminen nollasopimusten solmimiseen on kielteinen. Työhön kutsutaan usein lyhyellä varoitusajalla, ja työstä kieltäytyminen voi johtaa siihen, ettei työtä enää jatkossa tarjota tai työtunteja vähennetään. Palkka maksetaan ainoastaan tehdyiltä työtunneilta, mikä antaa työnantajalle mahdollisuuden kiertää muun muassa vuosiloma- ja sairausajanpalkan maksamiseen liittyviä velvollisuuksiaan ja pienentää palkkakuluja.

SuPer suosittaa, että nollasopimusten solmimisen sijasta osa-aikaisten työntekijöiden työaika määritetään työsopimuksissa siten, että ainakin tietystä vähimmäistuntimäärästä sovitaan.   

Tuntipalkkaisille palkka on maksettava vähintään kaksi kertaa kuukaudessa.