1.3.2018

Tartuntatautilain rokotussuojamääräykset astuivat voimaan 1.3.

Uusi tartuntatautilaki astui voimaan 1.3.2017. Paljon keskustelua herättänyt lakiin sisältyvä pykälä rokotussuojamääräyksistä (48 §) on astunut voimaan 1.3.2018.

1.3.2018 lähtien tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiiden asiakkaiden ja potilaiden asiakas- ja potilastiloissa tapahtuvaan työskentelyyn ja potilaiden kuljetuksiin ei voi osallistua henkilö, jolla on puutteellinen rokotussuoja mm. influenssarokotuksen osalta.  Vain erityisestä syystä voidaan käyttää henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja.

SuPer vastusti tartuntatautilain valmisteluvaiheessa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle suunniteltua velvollisuutta ottaa rokotussuoja tiettyjä tartuntatauteja vastaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on ollut vastuussa lain valmistelusta. Valmisteluvaiheessa SuPer antoi lausuntonsa asiaan sekä oli mukana STTK:n lausunnossa ja pyrki vaikuttamaan siihen, ettei tällaista pakottavaa velvoitetta asetettaisi.

Kenen pitää olla rokotettu?

Tartuntatautilaki edellyttää, että kaikilla henkilöillä, jotka työskentelevät niissä asiakas- ja potilastiloissa ja potilaiden kuljetuksissa, joissa hoidetaan riskiryhmiin kuuluvia asiakkaita tai potilaita ja joissa on mahdollisuus tartunnalle tai sen leviämiselle, on oltava vaadittava rokotussuoja. Velvoite koskee lähes kaikkia ammattiryhmiä, jotka työskentelevät sellaisissa sairaaloissa ja hoitolaitoksissa, joissa riskiryhmiin kuuluvia hoidetaan ja jotka liikkuvat samoissa tiloissa kuin potilaatkin. Tämä tarkoittaa mm. asiakas- ja potilashuoneita, odotus- ja käytävätiloja ja ambulansseja.

Vain erityisestä syystä voidaan käyttää henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja. Erityissyy voi olla mm. yliherkkyys ja rokotettavan ominaisuus (esim. allergia tai muu terveydentila, jota rokotus voi pahentaa). Työnantaja tekee viime kädessä ratkaisun, voiko tällainen henkilö osallistua riskiryhmään kuuluvien hoitamiseen. Sen arviointi, voiko rokottamattoman työntekijän käyttö altistaa potilaan vakaville seuraamuksille, tapahtuu aina lääketieteellisillä perusteilla. 

Kuka kustantaa rokotteet?

Työnantajan tulee kustantaa työntekijöille sellaiset työntekemisen edellytyksenä olevat rokotukset, jotka eivät kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan. Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset kustannetaan valtion varoista. Influenssarokotteen maksuttomuus perustuu kansalliseen rokotusohjelmaan (eri ryhmien rokotukset), eli sen mukaan riskiryhmään kuuluvat ja mm. sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö saavat sen ilmaiseksi. Tähän samaan perustuu myös alan työntekijän tai opiskelijan oikeus maksuttomaan vesirokkorokotteeseen, vaikka se ei muuten kuulu maksuttomana aikuisten kansalliseen rokotusohjelmaan.

Kansalliseen rokotusohjelman mukaisissa rokotuksissa on työntekijällä oikeus käydä työajalla, jos se ei ole vaikeudetta mahdollista muuna aikana. SuPer katsoo, että samaa linjaa tulee noudattaa myös tartuntatautilain 48 §:n tarkoittamissa rokotuksissa.

Miten selvitys rokotussuojasta toimitetaan työnantajalle?

Työntekijä toimittaa itse työnantajalle selvityksen rokotussuojastaan joko kirjallisesti tai suullisesti. Rokotussuojaa koskevan selvityksen sisällössä ei pidä eritellä työntekijän saamia rokotteita tai muita terveydentilaan liittyviä tietoja. Selvityksestä tulee tietoturvasyiden vuoksi käydä ilmi vain, soveltuuko työntekijä kyseisiin tehtäviin rokotussuojansa puolesta vai ei. 

Pääsääntöisesti selvityksen laatii työterveyshuolto. Työntekijän on saatava selvitys maksuitta.

Voidaanko työntekijä irtisanoa, jos hän ei ota rokotteita?

Kun tartuntatautilaki astui muilta osin voimaan jo 1.3.2017, työoikeuden asiantuntijat ovat ottaneet kannan, että kieltäytyminen rokotuksista rinnastettaneen työstä kieltäytymistilanteeseen. Tämä on oikeuskäytännön valossa katsottu asialliseksi ja painavaksi perusteeksi työsuhteen päättämiselle.

Työnantajalle saattaa siis syntyä oikeus irtisanoa työntekijän työsopimus rokotuksista kieltäytymisen johdosta. Sama koskee tilannetta, jossa työntekijä ei anna selvitystä rokotussuojastaan.

On hyvä muistaa, että jokaisessa työsuhteen päättämistilanteessa syyn on aina oltava asiallinen ja painava. Työntekijälle on aina annettava varoituksella mahdollisuus korjata menettelyään. Senkin jälkeen työnantajan on ensin pyrittävä uudelleensijoittamaan tai -kouluttamaan työntekijä toisiin työnantajalla tarjolla oleviin tehtäviin, jos irtisanominen näillä keinoilla voidaan välttää. Rokotussuojan puuttuminen ei siis koskaan automaattisesti anna oikeutta päättää työntekijän työsuhdetta. Jos edellä mainitut toimet on tehty ja jos voidaan osoittaa, ettei työnantajalla ole tarjota muita töitä, saattaa syntyä irtisanomisoikeus.

 

Olemme koonneet sivuillemme lisää vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin tartuntatautilaista.
Usein kysytyt kysymykset tartuntatautilaista »