12.7.2017

Eettinen harkintakyky on osa lähihoitajan ammattitaitoa

Olemme SuPerissa selvittäneet jäsenten kokemuksia oman ammattinsa arvostuksesta, työyhteisöltä saamastaan arvostuksesta, kutsumuksesta sekä eettisistä valinnoista ja niiden vaikutuksesta omaan työhön.

Millaista on etiikka ihmissuhdetyössä? Voiko sitä tunnistaa ja mitata? Eettisyys on ammatillinen taito, se ei ole vain luonteenpiirre tai ”tyypistä kiinni”. Niin kuin kaikki ammatillinen osaaminen ja ammattitaito, myös eettisyys kehittyy opiskelun, harjoittelun ja kokemuksen kautta.

Lähihoitajan työssä etiikka on usein näkymätön arvokysymys. Minusta se on lähellä kykyä sympatiaan sekä tietoon perustuvaa päättelykykyä. Ammattilainen tekee työhön liittyvät ratkaisut suhteuttamalla tilanteen omiin tietoihinsa sekä asianosaisiin. Haastavuutta lisää tilanteen vaikuttavuus hyvinvointiin, terveyteen ja asianosaisten määrä.

Eettistä taitoa voi olla hankala mitata. Sanotaan, että jollakulla on vahva eettinen työtapa tai sitten se on vasta kehittymässä. Osalla humanistinen tapa suhtautua muihin ihmisiin on syntyperäisesti vahvempi kuin toisilla. Miten hoitotyön etiikkaa voisi kuvailla henkilölle, joka ei ole asiaa koskaan pohtinut?

Otan esimerkin työelämästä, päiväkodista. Työtiimin muodostavat lastenhoitaja ja lastentarhanopettaja. Lapsiryhmässä on 3-5 -vuotiaita lapsia 16 kokoaikahoidossa olevaa lasta. Lastentarhanopettaja on ollut aamuvuorossa ja tullut töihin klo 7.30 ja lähtee kotiin klo 14.30. Välipala on ehditty syödä, ulkona paistaa aurinko, piha on sateen jälkeen lätäköillä.

Lastenhoitaja alkaa suunnitella ja valmistella uloslähtöä ja kehottaa lapsia siivoamaan tavaroita lattialta. Yhtäkkiä Rosa ja Liisa ovat äityneet tukkanuottasille, Aatu on mennyt vessaan ja huutelee pyyhkimään samalla kun lastenhoitaja on laittamassa kurahousuja lapsille esiin. Ilona tihrustaa itkua jostakin toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Kuinka toimitaan? Mikä on oikea järjestys?

Ammattilainen alkaa päätellä tärkeysjärjestystä. Itkevä lapsi syliin matkalla selvittämään Liisan ja Rosan nujakan syytä. Kurahousut saavat jäädä. Huikkaus Aatulle, kohta tullaan. Ihmiset ensin ja kiireellisyysjärjestyksessä heidän hätänsä mukaan.

Sitten arvioidaan lasten toimintakunto, ohjeistetaan osa lapsista pukeutumaan itsenäisesti heidän toimintakykyisyytensä mukaan varmistaen samalla, että ulkona on toisen ryhmän kasvattaja ottamassa lapsia vastaan. Vanhemmat lapsista omaavat jo paremmat motoriset taidot ja saavat itsenäisesti ulkovaatteet päälle. Samalla käydään vessassa auttamassa Aatu ja varmistetaan käsienpesu. Riidelleet tytöt ovat rauhoittuneet ja pukevat innolla ulos. Ilonan hädän syy ehditään selvittää nyt, hukkunut pupu, joka löytyy kirjahyllystä.

Tilanne rauhoittuu. Lastenhoitaja ehtii myös muistuttaa vessassa käynnistä ennen kurahousuja. Vanhemmille lapsille autetaan napit ja nepparit sekä lenksut. Pienempiä kannustetaan taltuttamaan lahkeita sukanvarsiin.

Eettinen harkintakyky auttoi lastenhoitajaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, ensin tyrehdytetään väkivalta ja itku ja palautetaan turvallisuuden tunne, sitten muut fyysiset tarpeet sekä psyykkinen hätä. Lasten ikätasoinen toimintavalmius tunnetaan ja arvioidaan tilanteeseen sopivaksi ohjaten heitä oikeaan tekemiseen. Ammatissaan taitava työntekijä tekee kaiken vielä kannustavasti sekä lasten osallisuutta sekä ymmärrystä lisäten, rauhallisuus ja ilo otteissaan. Tämän paketin aikaansaamiseksi tarvitaan ammattitaitoa, etiikkaa sekä työniloa.

Johanna Pérez
Asiantuntija

Kommentit

Hannele Mäkeläinen21.08.2017 18:11:44Ihan hyvä teksti,mutta lapsia voi olla noin isossa ryhmässä useampikin itkevä lapsi.Kaksi kättä riittää vain kahden lapsen syliksi.Itku on vielä normaali reagointitapa pahaan mieleen,mutta tukkanuottaset menevät jo tunnevamman puolelle.Minulla on siitäkin yksi kirja:Tunnevammaiset ja toinenkin Lasinen Lapsuus.Ne on tuolla Lundiassa jossakin,kirjoittajia en nyt suoralta kädeltä muista.Oiskohan Dunderfeltin ,ainakin toinen niistä ja Paloheimon toinen.Turussa tapahtuneiden viikonlopun kauheuksien jälkeen en jaksanyt hakea niitä.Täällä ollaan aikamoisen surun vallassa ja järkyttyneitä,koska samalla viikolla oli juuri Barcelonan vastaava teko.Hämmästelin,että teillä oli twitterissä jatkona vasta viitattu teksti laajemmin Turusta ja muillekin osoitettu.Täällä oli Superilaisiakin auttamassa,kummastelin sitä ensi kommenttia,joka ei viitannut ammattikuntaamme lainkaan. Mitä tulee humanismiin,niin sanot,että se on synnynnäistä,ehkä jollakin tavalla,mutta paljon kulttuurien myötä,uskontoihinkin viitaten ,vuosisataisten kultturien kehityksen tulos,hyvin laaja käsite.Eeettisyys ,empatia ja sympatia eroavat vähän toisistaan,koska tätä määritelmää ei ole oikein selkeästi saatu eroteltua.Empatia olisi lievempi,ammatissa käytettävä,mutta kaikki se on inhimilliseen ihmisen kohteluun liittyvää toimintaa.Sympatia syvempää,mutta mä en näe siinä paljonkaan eroa,etiikkaaan liityvää voimakkaasti.Ihminen on aivan sitä,miten häntä kohdellaan,oli kysymyksessä lapsi tai jo aikuinen.Pienen alle kolmevuotiaan varmaankin pupun voima ja merkitys on todella kaikki,jos se häviää,on valtava suru,itkun aihe,mutta tosi tärkeä.Oma lapsenlapseni on hyvin tarkka unipupusta,mutta ,kun on nukuttu,niin järki ei vielä riitä enempään,yleensä se on sängyssä väliajat:Hän oli heittänyt sen päivällä parvekkelta alas ja tuli kova hätä,miten kävikään ja se pelastettiin pian sieltä.Toiminnan seurauksista tämän ikäinen lapsi ei vielä osaa ajatella.Hauska leikki .Ilo tuli lapselle äkkiä.Kehitystason mukaan todellakin pitää toimia. Sanoinkin työssäni joskus työtoverille loppuvuosina,että minusta tämä on jo etikkaa,sitä Rajamäen sellaista säilyketuotetta. Sodan jaloista ja sylin puutteesta nämäkin tapahtumat nyt juontavat ja opitun uskonnollisen kultturin,vinon sellaisen vääristymän,vaikea ajatella lopullista syytä tekoon.Eivät kaikki ole sotapakolaisia.Kuulemma oikea muslimi ei toimi näin. Asia ei nyt ihan liity suoraan tekstiisi,mutta lopputulos ,yhdenlainen kasvatuksessa tai kodittomuudessa,vastaanottokeskuksessa elänyt,niin karmeaa.Syrjäytynyt ,traumaattinen nuori ja viha sydämessä,jonka olleten hänen oppimansa ideologia siunasi ja kaiketi yksin.Suunniteltu teko.Sitä teettää väkivalta,poikaressu.Aiemmin oon puhunut useampaankin kertaan tästä kirjasta Rauhan Lapset.Kyllä se on ajankohtainen ,aikaansa kestänyt vielä tänäpäivänäkin.Pitäisi saada hoitajien lukuvalikoimaan myös,kun maahanmuutto on lisääntynyt ja elämme globaalissa maailmassa.Eikä saa yleistää kaikkiin maahanmuuttajiin,mutta emme voi tietää,kenellä on pahoja traumoja.Myös suomalaiset tekevät tällaista.Isis-ryhmähän tämän takana on.Tuli niin lähelle kotikaupunkiin.Sanon,että oli musta viikonloppu.Hyvät teot jatkavat elämää ja siihen vain pitää uskoa.Vointeja Hannele

Lähetä kommentti