12.7.2017

Eettinen harkintakyky on osa lähihoitajan ammattitaitoa

Olemme SuPerissa selvittäneet jäsenten kokemuksia oman ammattinsa arvostuksesta, työyhteisöltä saamastaan arvostuksesta, kutsumuksesta sekä eettisistä valinnoista ja niiden vaikutuksesta omaan työhön.

Millaista on etiikka ihmissuhdetyössä? Voiko sitä tunnistaa ja mitata? Eettisyys on ammatillinen taito, se ei ole vain luonteenpiirre tai ”tyypistä kiinni”. Niin kuin kaikki ammatillinen osaaminen ja ammattitaito, myös eettisyys kehittyy opiskelun, harjoittelun ja kokemuksen kautta.

Lähihoitajan työssä etiikka on usein näkymätön arvokysymys. Minusta se on lähellä kykyä sympatiaan sekä tietoon perustuvaa päättelykykyä. Ammattilainen tekee työhön liittyvät ratkaisut suhteuttamalla tilanteen omiin tietoihinsa sekä asianosaisiin. Haastavuutta lisää tilanteen vaikuttavuus hyvinvointiin, terveyteen ja asianosaisten määrä.

Eettistä taitoa voi olla hankala mitata. Sanotaan, että jollakulla on vahva eettinen työtapa tai sitten se on vasta kehittymässä. Osalla humanistinen tapa suhtautua muihin ihmisiin on syntyperäisesti vahvempi kuin toisilla. Miten hoitotyön etiikkaa voisi kuvailla henkilölle, joka ei ole asiaa koskaan pohtinut?

Otan esimerkin työelämästä, päiväkodista. Työtiimin muodostavat lastenhoitaja ja lastentarhanopettaja. Lapsiryhmässä on 3-5 -vuotiaita lapsia 16 kokoaikahoidossa olevaa lasta. Lastentarhanopettaja on ollut aamuvuorossa ja tullut töihin klo 7.30 ja lähtee kotiin klo 14.30. Välipala on ehditty syödä, ulkona paistaa aurinko, piha on sateen jälkeen lätäköillä.

Lastenhoitaja alkaa suunnitella ja valmistella uloslähtöä ja kehottaa lapsia siivoamaan tavaroita lattialta. Yhtäkkiä Rosa ja Liisa ovat äityneet tukkanuottasille, Aatu on mennyt vessaan ja huutelee pyyhkimään samalla kun lastenhoitaja on laittamassa kurahousuja lapsille esiin. Ilona tihrustaa itkua jostakin toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Kuinka toimitaan? Mikä on oikea järjestys?

Ammattilainen alkaa päätellä tärkeysjärjestystä. Itkevä lapsi syliin matkalla selvittämään Liisan ja Rosan nujakan syytä. Kurahousut saavat jäädä. Huikkaus Aatulle, kohta tullaan. Ihmiset ensin ja kiireellisyysjärjestyksessä heidän hätänsä mukaan.

Sitten arvioidaan lasten toimintakunto, ohjeistetaan osa lapsista pukeutumaan itsenäisesti heidän toimintakykyisyytensä mukaan varmistaen samalla, että ulkona on toisen ryhmän kasvattaja ottamassa lapsia vastaan. Vanhemmat lapsista omaavat jo paremmat motoriset taidot ja saavat itsenäisesti ulkovaatteet päälle. Samalla käydään vessassa auttamassa Aatu ja varmistetaan käsienpesu. Riidelleet tytöt ovat rauhoittuneet ja pukevat innolla ulos. Ilonan hädän syy ehditään selvittää nyt, hukkunut pupu, joka löytyy kirjahyllystä.

Tilanne rauhoittuu. Lastenhoitaja ehtii myös muistuttaa vessassa käynnistä ennen kurahousuja. Vanhemmille lapsille autetaan napit ja nepparit sekä lenksut. Pienempiä kannustetaan taltuttamaan lahkeita sukanvarsiin.

Eettinen harkintakyky auttoi lastenhoitajaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, ensin tyrehdytetään väkivalta ja itku ja palautetaan turvallisuuden tunne, sitten muut fyysiset tarpeet sekä psyykkinen hätä. Lasten ikätasoinen toimintavalmius tunnetaan ja arvioidaan tilanteeseen sopivaksi ohjaten heitä oikeaan tekemiseen. Ammatissaan taitava työntekijä tekee kaiken vielä kannustavasti sekä lasten osallisuutta sekä ymmärrystä lisäten, rauhallisuus ja ilo otteissaan. Tämän paketin aikaansaamiseksi tarvitaan ammattitaitoa, etiikkaa sekä työniloa.

Johanna Pérez
Asiantuntija

Kommentit

Lähetä kommentti