5.2.2018

Palkkahalpuutuksen, kiristämisen ja pelon aika on ohi yksityisellä sosiaalipalvelualalla

Yksityisellä sosiaalipalvelualalla työskentelee noin 55 000 työntekijää ja määrä kasvaa hurjaa vauhtia, etenkin kuntien tekemien ulkoistusten vuoksi. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on alan suurin työntekijäliitto.

Tunnollisen hoitajan väsymys on saavuttamassa äärirajat. Viimeisen kahden vuoden aikana olen jäsentilaisuuksissa huomannut selvän muutoksen aikaisempaan. Kun liiton neuvottelija on paikalla, puhutaan toki aina epäkohdista ja ongelmista, joita työpaikoilla on, mutta viime aikoina tunnelma on muuttunut jyrkästi huonompaan suuntaan. Jäsentilaisuuksiin valmistautuessa tavoitteemme on ollut, negatiivisen sijaan, hakea hyviä lain tai työehtosopimuksen vähimmäistasoa parempia työpaikkoja ja niiden hyviä käytänteitä. Tämä on valitettavasti jäänyt vain yritykseksi.

Katkeamispiste on nyt saavutettu. Viime lokakuussa yksityisen sosiaalipalvelualan suurimman yrityksen jäsentilaisuudessa jäsenet purkivat kiukkuaan monella tapaa. Monikansalliset yritykset, jotka tahkoavat omistajilleen aina vain parempaa tulosta, pyrkivät käytännössä siihen, ettei hoitajalle jää elämiseen tarpeeksi rahaa.

Kaikille uusille työntekijöille pyritään maksamaan alan vähimmäispalkkaa, ei penniäkään enempää. Lisistä leikataan vähentämällä viikonlopputunteja, niin vakihenkilöstöltä kuin tarvittaessa töihin kutsuttavilta sijaisilta. Näin ollen henkilöstömitoitus on viikonloppuisin entistä pienempi, vaikka se muutenkin on jo minimissään, vaikka hoidon tarve on viikonloppuisin aivan sama kuin arkisin.

Lähes kaikki alan isoimmat toimijat käyttävät ns. 0-sopimuksia eli työsopimuksia, joilla työntekijälle ei taata yhtään tuntia. Jos työntekijät lähtevät nostamaan epäkohtia esiin, kiristetään tauoilla. Voi olla, että kahvitaukoa ei voi pitää, koska siitä ei ole mainintaa työehtosopimuksessa. Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus on varmaan ainoa valtakunnallinen tes Suomessa, jossa ei ole kahvitaukoa. Nämä faktat on jäsenten suulla ladattu liiton työntekijöiden korviin jokaisessa alan suurimpien toimijoiden jäsentilaisuuksissa. Nyt kun palataan viime vuoden lokakuuhun, voitte varmasti ymmärtää, että kiukku oli saavuttanut kiehumispisteen ja se purkautui itkulla, ei kiukulla, ei raivolla, vaan uupumuksen aiheuttamalla itkulla.

Yksityisellä sosiaalipalvelualalla on edellä mainittujen ongelmien lisäksi paljon muitakin ongelmia, joita ei julkisella puolella tunneta. Keskeisin ongelma lienee se, että nämä voittoa tuottavat yritykset pääsevät työvoimavaltaisella sosiaalipalvelualalla halvemmalla kuin tulevat kilpakumppanit julkisella sektorilla.

Näin ollen yksityinen sektori saa perusteettoman kilpailuedun, jos palkat ja muut etuudet ovat merkittävästi pienemmät kuin julkisella puolella. Tämä voi johtaa julkisen sektorin alasajoon. Kilpailun voittaa yleensä se toimija, joka pystyy tuottamaan palvelut halvemmalla.

Yksi vääryys on se, että Hyvinvointialan työantajaliitto, jonka kanssa neuvottelemme yksityisen sosiaali- ja terveyspalvelualan työehtosopimukset, haluaa pitäytyä ns. yleisessä palkankorotuslinjassa. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että naisvaltaisten alojen palkat jäävät entisestään jälkeen verrattuna miesvaltaisiin aloihin. Yleisen linjan mukainen 3,2 % kahdessa vuodessa korottaa 3000 euron palkkaa enemmän kuin 2000 euron. Toisen epäkohdan eli julkisen puolen korkeamman palkkatason vuoksi haemme yksityisellä sosiaalipalvelualla palkkaohjelmaa, jonka tavoitteena on saavuttaa julkisen sektorin palkkoja ja toki samalla varmistaa, ettei ero miesvaltaisiin aloihin ainakaan kasva.

Samalla on varmistettava, etteivät pienipalkkaiset naiset joudu kantamaan yrittäjän riskiä täysin epäreiluilla 0-sopimuksilla. Työnantajapuoli käyttää 0-sopimuksia, jotta työvoiman käyttö olisi joustavaa esimerkiksi poissaolotilanteissa. Työntekijöitä ei kuitenkaan tarvitse panna löysään hirteen joustavauuden vuoksi. Yksityisellä sektorilla keppiä ja pelottelua on käytettävä, jotta työvoimaa pysyy ruodussa.

Jotta tilanteen vakavuutta voidaan oikeasti painottaa, on hyvä kertoa loppuun, että edunvalvontamme tietoon tulee säännöllisin väliajoin tapauksia, joissa yritykset kieltävät kertomasta ammattiliitoille mitään työsuhteeseen liittyvistä epäselvyyksistä. Joskus olen kuullut jopa bonuksista, joita voi saada, jos ammattiliitolle tai valvovalle viranomaiselle ei kerrota epäkohdista.

Viime aikoina isoimmat yritykset ovat pyrkineet estämään luottamusmiehen toimintaa rajoittamalla luottamusmiehelle annattavaa tietoa, jota työehtosopimuksen mukaan kuuluisi antaa. Luottamusmies vaikuttaa olevan yksityisen sote-alan yrityksille rahantekemisen hidaste. Samalla kuitenkin paikallista sopimista pitäisi lisätä! Mitäs, jos aivan ensin tehtäisiin yksityisestä sosiaalipalvelualasta soten kestävä kilpailuneutraali toimiala, joka hyödyttää niin työnantajaa kuin työntekijääkin. Palkkahalpuutuksen, kiristämisen ja pelon aika on ohi. Nyt on viimeinen hetki aloittaa yksityisen sosiaalipalvelualan siivoustalkoot!


Jukka Parkkola
sopimusneuvottelija

Kirjoittaja neuvottelee muun muassa yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksesta.

 

Kommentit

Lähetä kommentti