Kestävän työelämän turvaaminen
Työn pitää olla tuottavampaa sekä työurien pidempiä ja tiiviimpiä. Se onnistuu pitämällä huolta työhyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Työurien pidentämistä ja työn tuottavuuden nostoa ei voi toteuttaa hoitotyössä vain pienentämällä henkilöstömitoituksia. Alimitoitetut henkilöstöresurssit johtavat väistämättä kalliimpiin korjaaviin toimenpiteisiin ja yhteiskunnalle selvästi korkeampiin kokonaiskustannuksiin.
Esim. vanhusten kotihoidossa liian pieni hoitajamäärä lisää ambulanssikuljetuksia, lääkäripäivystyksessä käyntejä ja erikoissairaanhoidon hoitovuorokausia. Kotihoidossa ilman hoitoalan koulutusta olevat työntekijät lisäävät myös korjaavien toimenpiteiden määrää. Kotihoidossa kouluttamattomien työntekijöiden palkkauksessa saatu säästö maksetaan myöhemmin kohonneina hoitokustannuksina.
Nollatuntisopimukset ja vaihtelevan työajan sopimusten rajoitukset eivät turvaa työntekijöiden asemaa riittävästi. Siksi työajan vakiintumisesta tulee säätää laissa. Kestävää hyvinvointiyhteiskuntaa ei pystytä turvaamaan osa-aikatyöllä, missä palkka ei riitä elämiseen. Jos työntekijän perustoimeentulo turvataan vain osa-aikatyöstä saadulla pienellä korvauksella ja erilaisilla tukijärjestelmillä, tämä aiheuttaa työntekijöille turvattomuutta, joka heijastuu yhteiskunnassa sitoutumisen puutteena, syntyvyyden laskuna ja huono-osaisuuden kasvuna.
Työvoiman epäasiallisesta kohtelusta seuraavien rangaistusten tulee olla nykyistä tiukempia. Esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa hoitohenkilöstölle määrätyn ilmoitusvelvollisuuden käyttämisestä aiheutuu työnantajien taholta vastatoimia työntekijöiltä kohtaan. Vastatoimia voidaan estää, mikäli työnantajiin kohdistetaan kostotoimenpiteiden käyttämisestä merkittävä sanktiouhka.
- Hoitoalan työntekijöiden epävarmuus työstä ja toimeentulosta on poistettava.