29.11.2017

Kosketus voi pelastaa ihmishengen

Kosketus on halpa keino tehdä hoidosta laadukasta. Silti sen merkitys hoitotyössä on jäänyt liian vähälle huomiolle, sanoo kulttuuriantropologian yliopistonlehtori Taina Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta.

Teksti Sonja Kähkönen, kuva Ingimage


Kosketus on ihmisen elinkaaren ensimmäinen ja viimeinen vuorovaikutuskanava. Sen merkitys korostuu vanhustyössä. Kun ihminen on sairas ja huonossa kunnossa, kosketus nousee usein tärkeäksi kanavaksi viestiä hoitajien tai omaisten kanssa, Taina Kinnunen sanoo. Hän puhuu kosketuksen merkityksestä ensi helmikuussa SuPerin Opintopäivillä.

Kosketus on lääketieteellisen tutkimuksen mukaan yhteydessä ihmisen kaikkiin peruselintoimintoihin. Kosketus myös käynnistää kehon oksitosiinituotannon, joka vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin: se rauhoittaa ja vahvistaa hyvän olon sekä turvallisuuden tunnetta.

– Tutkimusten mukaan kosketus on ällistyttävän halpa ja kustannustehokas tapa tehdä hoivasta laadukasta. Siitä huolimatta se on jäänyt liian vähälle huomiolle, eikä sen merkitystä aina tiedosteta käytännön hoitotyössä, Kinnunen sanoo.

Kosketus voi muuttaa elämän suunnan

Suomalaiset kuuluvat tyypillisesti kosketusta välttelevään kulttuuripiiriin. Maan tunnekulttuuria ovat muokanneet useat tekijät, kuten ankarat ympäristö- ja elinolosuhteet, muun muassa raskaat sotavuodet.

– Kulttuurissamme on korostettu yksin pärjäämistä – jopa lapsia kannustetaan itsenäistymään hyvin varhain. Lisäksi omista ongelmista ei mielellään puhuta, vaan ne padotaan sisään. Kaikki tämä näkyy tilastoissa väkivalta- ja alkoholiongelmina, Taina Kinnunen toteaa.

Tutkimusten mukaan kosketuksen tarve on kuitenkin ihmisissä sisään kirjoitettu. Pienelle vauvalle syli piirtää turvallisuuden rajat ja antaa konkreettisen varmuuden toisen ihmisen läheisyydestä. Samalla tavalla kosketus tuo turvallisuutta ja lohdutusta aikuiselle. Erityisen suuri merkitys sillä on tilanteessa, jossa ihminen on hyvin haavoittuvainen ja sairas, tai kun hän on kokenut suuren tunnemyrskyn ja on epätoivoinen.

– On lohdullista tietää, että kosketuksella voidaan niin syvästi vaikuttaa ihmisen olotilaan. Tekemissäni tutkimuksissa on tullut ilmi, että yksittäinen lempeä kosketus voi muuttaa dramaattisesti ihmisen elämää. Joissain tapauksissa se on jopa pelastanut ihmishengen.

Kinnunen toteaa, että aina on kuitenkin huomioitava yksilölliset rajat. Ihminen, joka ei ole tottunut läheisyyteen, voi kokea kosketuksen jopa pelottavana.

Kosketus on tehokas kivun lievittäjä

Tutkimuksissa on huomattu, että pitkäaikaishoidossa olevat vanhuspotilaat saavat lyhytaikaisesta, mutta säännöllisestä terapeuttisesta kosketuksesta apua tyypillisiin laitostumisoireisiin, kuten ruokahaluttomuuteen ja rauhattomuuteen. Kosketuksella on myös kipua lievittävä vaikutus, ja siitä saatava lohtu sekä läsnäolon tunne kohottavat mielialaa.

– Säännöllisen kosketuksen vaikutusta on tutkittu erilaisissa potilasryhmissä. Ne, jotka ovat kaikista haavoittuvaisimmillaan tai hyvin heikossa kunnossa, näyttäisivät hyötyvän kosketuksesta eniten.

Kinnusen mukaan kosketusta on tutkittu toistaiseksi vähän, eikä sen kaikkia vaikutuksia vielä täysin tunneta. Hänen mukaansa myös kosketuksen erilaisia muotoja tulisi tutkia lisää.

– Paljon puhutaan terapeuttisen kosketuksen merkityksestä, mutta esimerkiksi hoitotyössä suurin osa kosketuksesta tapahtuu arkisten toimenpiteiden yhteydessä. Potilaat tulkitsevat tällaisenkin kosketuksen aina omalla tavallaan, vaikka kyseessä olisi täysin mekaaninen hoitotoimenpiteen suorittaminen.

Taina Kinnunen toteaa, että se, mikä tulee hoitotyössä tapahtuvan mekaanisen kosketuksen päälle, on aina eteenpäin.

– Pienikin ele voi olla äärettömän tärkeä. Potilaalle voi merkitä valtavan paljon jo se, että hoitaja pysähtyy muutamaksi sekunniksi, ottaa kädestä kiinni ja sivelee olkavartta tai vaikka halaa häntä.

Taina Kinnunen on tutkinut kosketuksen kulttuurisia merkityksiä. Hän johtaa Itä-Suomen yliopiston tutkimushanketta Ammatillinen kosketus osana vanhustyön taitoja ja etiikkaa. Hankkeessa tarkastellaan kosketuksen käyttöä ja siihen liittyviä kokemuksia vanhustyössä, muun muassa kotihoidossa. Kinnunen on lisäksi haastatellut vanhustyön opettajia ja opiskelijoita siitä, miten kosketusta on nostettu esiin koulutuksessa.

 

Haluatko kuulla lisää kosketuksen merkityksestä hoitotyössä? Taina Kinnunen pureutuu aiheeseen syvemmin SuPerin opintopäivillä. Opintopäivillä myös paljon muita ajankohtaisia ja mielenkiintoisia luentoaiheita – ilmoittaudu mukaan!