10.8.2017 | SuPer-lehti tien päällä

Saako hoitaja olla persoona?

Maija on lähihoitaja. Hänellä on tapana laulaa vuodeosaston käytävillä aikansa kuluksi. Hän arvelee, että luonnostaan tuleva laulu piristää kaikkien oloa steriilissä ympäristössä, jossa elämä tuntuu kaikkoavan.

Matti on töissä päiväkodissa. Hän tykkää lapsista. Ja leikeistä. Matti leikki pienenä paljon, ja niin hän touhuaa työssäänkin. Hän oikein heittäytyy yhteisiin autohurjasteluihin lattialla. Ja keinuisi kilpaa, vaikka koko päivän joukon hiljaisimpien kanssa uusia keinumatkoja keksien.

Saako lähihoitaja olla persoona? Saako hän eläytyä työhönsä ohi jäykkien pykälien ja esimiesportaan pikkutarkkojen ohjeiden?

Kaikki eivät pidä joukosta erottuvasta hoitajasta, joka tuntuu viihtyvän hyvin työssään. Kollegoita saattaa jopa häiritä se, että yksi antaumuksellisesti touhuilee vähän omiaan ja tekee työtänsä niin kuin parhaaksi katsoo – pikkaisen jopa esiintyen.

Hoidettavat taitavat kuitenkin pitää juuri tästä hoitajasta, jonka muistisairaskin muistaa lauleluistaan. Voiko lapsi olla tykkäämättä päiväkodin sedästä, joka ei tahdo malttaa lopettaa piilosilla kurkkimista vielä ruokailussakaan?

”Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan niin kuin Ellun kanat.” Näinkö?

Vai näin: ”Eihän siitä mitään tule, jos jokainen tekee työtä omien tarpeidensa mukaan ja muut joutuvat tätä show´ta seuraamaan”.

Kommentit

Lähetä kommentti