6.5.2015

25 superilaiselle kotihoidon työntekijälle korvausta ns. ruokataukojutussa

Espoon käräjäoikeus on velvoittanut toukokuussa 2015 Espoon kaupungin maksamaan superilaisille työntekijöilleen palkan siltä ajalta, kun nämä olivat tosiasiallisesti olleet työnantajan käytettävissä ruokataukojensa aikana. Palkkasummat viivästyskorkoinen ovat yhteensä yli 80 000 euroa.

Espoon kaupungin palveluksessa olleet lähi- ja perushoitajat olivat ruokailleet joutuisasti työn ohella, kunnes kotihoidossa siirryttiin kaupungin yksipuolisella päätöksellä työaikaan sisältymättömään lepoaikaan. Ruokataukoa koskeva lepoaika määrättiin pitämään omalla ajalla, eikä se kuulunut työaikaan. Muutamaa vuotta myöhemmin kaupunki siirtyi takaisin joutuisaan ruokailuun.

Kaikki työntekijät eivät olleet kuitenkaan pystyneet pitämään lepotaukoa omana aikanaan. Työnantaja oli asiasta eri mieltä. Jutussa kiistaa oli siis siitä, oliko kotihoidon hoitajien työn luonne tosiasiallisesti mahdollistanut lepotauon pitämisen omana aikanaan vai olivatko työntekijät olleet työnantajan käytettävissä.

Käräjäoikeudesta olennaista asian ratkaisemisessa oli, miten kaupunki oli huolehtinut muutoksen ohjeistuksesta ja tosiasiallisesta toteutuksesta. Työnantajan mukaan henkilöstölle oli järjestetty tilaisuuksia, joissa oli kerrottu lepotaukoon siirtymisestä ja annettu kirjallisia ohjeita. Lisäksi esimiehille oli pidetty tarkemmat infotilaisuudet. Ohjeistus työntekijöille oli tapahtunut lähiesimiesten kautta.

Työntekijöiden mielestä ohjeistusta ei ollut annettu tai se oli ollut puutteellista. He esimerkiksi kokivat, että jos oli ehtinyt syödä jotain, oli lepotauko pidetty, vaikka tämä tosiasiallisesti olisi tapahtunut edelleen joutuisasti syöden, eikä pitämättömiä lepotaukoja merkitty mihinkään.

Espoon käräjäoikeus katsoi, että tiedotus oli jäänyt pitkälti lähiesimiesten varaan ja että työntekijöille oli jäänyt varsin epäselvä kuva muutoksesta. Ohjeistus kentällä ei ollut niin selkeää, kuin mitä kaupungin hallinnossa oli oletettu. Työnantaja ei ollut myöskään väittänyt tehneensä muita järjestelyjä sen takaamiseksi, että työntekijät voisivat pitää lepotauon siten kuin oli tarkoitettu. Riittävää ei ollut se, että lepotauko merkittään Effica-listaan, jos tauon pitäminen merkittyyn aikaan ei tosiasiallisesti työn luonteen vuoksi ollut mahdollista ja  jos työntekijät olivat siinä käsityksessä, että heidän tulee olla työnantajan käytettävissä koko työaika.

Työnantajalla ei ollut varsinaista työajan seurantajärjestelmää, eikä kaikki tehty työ ilmennyt käyntikirjauksista. Käyntikirjausten tarkoitus ei ollut työajan seuranta. Käräjäoikeus kiinnitti huomionsa myös työntekijöiden äkillisiin poissaoloihin, muihin erityistehtäviin ja matkoihin sekä siihen, että työntekijöiden piti koko ajan vastata puhelimeen ja raportoida. Tämän vuoksi ruokailu tapahtui käytännössä samoin kuin aiemmin eli joutuisasti.

Vaikka työntekijät olisivat olleet työnantajan mielestä virheellisessä käsityksessä jatkaessaan joutuisaa ruokailua, he ovat olleet työnantajan käytettävissä, minkä vuoksi työnantaja on velvollinen suorittamaan tästä korvauksen.

Käräjäoikeus kiinnitti huomiota siihen, että kaupunki oli pian lepotaukomuutoksen jälkeen saanut tietoonsa, että työntekijät olivat kokeneet, ettei lepotaukoa kykene pitämään. Syynä tähän pidettiin puutteellista organisointia ja suunnittelua sekä riittämättömiä resursseja. Nämä olivat työnantajan vastuulla olevia asioita.

Näiden kaikkien yllä mainittujen syiden vuoksi käräjäoikeus velvoitti työnantajan maksamaan lähi- ja perushoitajille palkan siltä ajalta, kun nämä olivat olleet työnantajan käytettävissä.  Palkkavaade koski vuosia 2007–2008.

 


SuPer huolehtii jäsentensä ammatillisesta ja sopimusedunvalvonnasta. Työ- ja virkasuhderiitatapauksissa jäsenen on mahdollista saada oikeusapua, joka on jäsenelle pääasiassa maksutonta. SuPer-voitot ovat esimerkkejä siitä, miten jäsenten ammatillisen edunvalvonnan ja sopimusedunvalvonnan asioita on ajettu.