Kolumni: SuPeria kuunnellaan, sillä meillä on tietoa
SuPer on ainoana sosiaali- ja terveysalan etujärjestönä jo monen vuoden ajan vaatinut, että minimihoitajamitoitus pitää määrittää. Nyt tuo mitoitus saatiin, ja iso kiitos siitä kuuluu SuPerin jäsenille sekä yhteistyökumppaneille!
Syksyllä, kun aihe alkoi olla entistä enemmän esillä, päätimme liitossa, että vanhustenviikolla 6. lokakuuta järjestämme mielenilmauksen Kansalaistorilla. Hienosti tulikin jäseniä ympäri Suomenmaan. Myös moni kansanedustaja tuli mukaan puhumaan. Tästä heille iso kiitos, sillä heillä oli merkittävä vaikutus tähän päätökseen.
Samalla kun näytetään, että vanhukset ja vanhuus ovat arvokkaita, todetaan, että ammatti-ihmisiä tarvitaan heitä hoitamaan. Päätös luo turvaa sekä hoidettavalle että omaisille. Nyt pitää kiinnittää huomiota myös siihen, että laatu säilyy.
Minimihoitajamitoitus tarkoittaa sitä, että hoitajamitoitus ei saa mennä alle 0,5 missään tilanteessa. Hoitolaitos, palvelutalo tai vastaava voi käyttää minimimitoitusta, mutta niissä tulee sairaus- tai muiden poissaolojen sattuessa olla heti sijainen, joka tekee saman työajan kuin poissaoleva. Ei siis lyhennettyä työaikaa. Hoitajamitoitus 0,5 on ehdoton minimi – ei maksimi.
Moni asia mitoituspäätöksessä on siis hyvin, mutta siinä on valuvika: mitoitus mahdollistaa henkilöstön laskemisen joustavasti. Joudumme varmasti muistuttamaan päättäjiä lakisääteisistä ohjeistuksista, kuten vanhuspalvelulaista. Siinä todetaan, että hoitoisuus määrittää koulutetun henkilöstön tarpeen. Emme anna periksi tästä.
Jo vuosien ajan kunnat ja kaupungit ovat joutuneet nostamaan kriteereitä, milloin asukkaat pääsevät kunnallisen hoidon piiriin, riippumatta siitä, kuka ne tuottaa. Me tiedämme, miten paljon aiempaa enemmän hoitoa ja hoivaa hoidettavamme tarvitsevat kaikkialla ympärivuorokautisessa hoidossa. Eikä tule unohtaa kotihoitoa, jossa niin ikään hoitoa annetaan ympäri vuorokauden.
Sain hienon tilaisuuden olla radio-ohjelma Laajakulman puhelinhaastattelussa. Eri alojen ihmiset keskustelivat siitä, millaista on ihmisarvoinen vanhuus ja onko se rahasta kiinni. Moni, jolla oli omakohtaista kokemusta, totesi, että hoitajia vain on liian vähän ja moni ongelma aiheutuu juuri tästä. Itse sanoin muun muassa, että hidastunut vanhus ja kiireinen hoitaja on kaikkein huonoin ja kallein yhdistelmä. Tämä oli lause, johon moni tarttui. Myös tässä keskustelussa nousi esiin, että 0,5 on ehdoton minimi.
Esimiesten ja organisaation työtavoilla on suuri merkitys, jotta työ on laadukasta ja palkitsevaa. Laatu maksaa, mutta kaikkein kalleinta on huono laatu, jota sitten korjataan kalliilla erikoissairaanhoidon maksuilla tai ambulanssirumballa.
SuPer on yli 90 000 jäsenen edunvalvoja. Jäsenistä suuri osa työskentelee vanhusten parissa. Heillä on siis tietoa, miten siellä pärjätään. Yhteiskuntana meidän on ymmärrettävä, että vanhusten määrä väestössä kasvaa suhteellisesti eniten, ja siksi heidän hoitoonsa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.
Tästä tullaan myös siihen kysymykseen, mitä perus- tai lähihoitaja saa tehdä sairaalassa tai vastaanotolla. Tarvitaanko meitä? Vastaus on, että tarvitaan, ja työnkuvamme tulee olla koulutuksen mukainen. Vai olenko väärässä, kun sanon, että terveysasemien suurin käyttäjäryhmä ovat vanhukset ja sairaalan osastoilla suurin potilasryhmä ovat vanhukset. He tarvitsevat lääkinnällisen hoidon, mutta ehdottomasti myös kuntouttavan hoito-otteen heti, juuri niillä voimavaroilla kuin heillä on. Ja me osaamme houkutella heitä vielä pikkuisen enempään sydämellisesti, siis superilaisittain kehottaen.
Sydämellisesti kiittäen hyviä jäseniä ja liiton hienoa henkilökuntaa,
Silja