Hallituksen työelämätoimet eivät tosiasiassa edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa
Tasa-arvon päivänä 19.3. on syytä pohtia mihin olemme työelämän tasa-arvon suhteen menossa. Juuri nyt hallituksen määräaikaisia työsopimuksia koskeva lainsäädännön uudistus on lisäämässä erityisesti naisten työsuhteiden epävarmuutta.
Uudistuksen myötä määräaikaisia työsopimuksia olisi mahdollista jatkossa sopia ilman perustetta vuoden ajaksi. Muutos lisää määräaikaisia työsuhteita ja heikentää erityisesti nuorten naisten ja naisvaltaisilla aloilla työskentelevien työntekijöiden asemaa.
Naisvaltaisilla aloilla, kuten hoitotyössä ja varhaiskasvatuksessa, määräaikaiset sopimukset ovat jo nyt yleisiä. Moni aloittaa uransa sijaisuuksissa tai ajautuu määräaikaisesta työsuhteesta toiseen ilman pääsyä pysyvään työhön. Määräaikaiset työsopimukset lisäävät riskiä joutua raskaus- ja perhevapaasyrjinnän kohteeksi. Määräaikaisuuden helpottaminen lisää tätä epävarmuutta ja heikentää erityisesti naisten työmarkkina-asemaa. Perheen perustaminenkin voi lykkääntyä, mikä yhteiskunnan tasolla vaikuttaa syntyvyyteen.
Hallitus esittää tekevänsä paljon tasa-arvon eteen, mutta tasa-arvolainsäädäntöön kaavaillut muutokset jäävät monilta osin riittämättömiksi. SuPer totesi lausunnossaan, että ehdotetut muutokset tasa-arvolakiin ovat sinänsä oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Kyse on täsmennyksistä ja pienistä muutoksista, joiden merkitys on vähäinen. Muutokset eivät tuo selkeää parannusta määräaikaiselle raskaudesta ilmoittaneelle työntekijälle, jonka määräaikaisputkea ei jatketa.
Merkittävämmin tasa-arvoa edistävät uudistukset, kuten todistustaakan siirtäminen työnantajalle siitä, ettei määräaikaisuuden uusimatta jättäminen johdu raskaudesta tai perhevapaasta sekä syrjintään liittyvien työntekijän korvausten nostaminen jätettiin tekemättä. Syrjinnän taloudellinen riski työnantajalle pysyy edelleen pienenä eikä kannusta syrjimättömyyteen.
Myös palkka-avoimuusdirektiivin kansallista voimaansaattamista koskeva esitys on pian etenemässä eduskuntaan. Palkka-avoimuudella tarkoitetaan sitä, että palkkauksen ja palkitsemisen tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää. Tarkoitus on edistää sukupuolten palkkatasa-arvoa ja kaventaa sukupuolten välisiä palkkaeroja.
Esitykseen ei ole kuitenkaan otettu määritelmää samanarvoisesta työstä, mikä vesittää direktiivin täytäntöönpanoa. Tämäkin esitys osoittaa, ettei hallitus ole tosissaan sitoutunut työelämän tasa-arvon edistämiseen. Myös muilta osin esitykseen liittyy ongelmia. SuPerin näkemyksen mukaan täytäntöönpano ei täytä kaikilta osin EU-oikeuden vaatimuksia.
”Nykyisen hallituksen toimet eivät edistä tasa-arvoa juhlapuheiden korulauseista huolimatta.”
Päivi Inberg
Merkittävä tasa-arvo-ongelma suomalaisessa työelämässä on edelleen seksuaalinen häirintä, jonka kitkemiseksi tarvitaan tehokkaampia toimia. Tilastokeskuksen mukaan yli puolet (54 %) 18–74-vuotiaista naisista on kokenut seksuaalista häirintää työuransa aikana. Seksuaalista häirintää työelämässä kokevatkin erityisesti nuoret naiset.
IImiö on sosiaali- ja terveysalalla valitettavan yleinen moniin muihin aloihin verrattuna. Häirintää ei pidä vähätellä tai normalisoida, vaan siihen on puututtava työpaikoilla määrätietoisesti. Myös lakimuutoksia seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi tarvitaan.
Tasa-arvo työelämässä ei toteudu itsestään. Se vaatii päätöksiä ja tekoja, jotka vahvistavat työntekijöiden oikeuksia ja turvaa. Nykyisen hallituksen toimet eivät edistä tasa-arvoa juhlapuheiden korulauseista huolimatta.
Kirjoittaja
