Sari: Työn parhautta on ihanat kohtaamiset eri-ikäisten kanssa

Lähihoitajan työssä kiinnosti sen monipuolisuus. Olenkin saanut työskennellä varhaiskasvatuksessa, lastensuojelussa, perhetyössä sekä vanhusten ja vammautuneiden parissa. Työn parhautta on ihanat kohtaamiset eri-ikäisten kanssa.

Kaikkein sykähdyttävimpiä ja mieleenpainuvimpia hetkiä on ollut kohtaamiset vanhusten viriketoiminnassa. Heidän tarinoitaan ja muistojaan oli ihana kuunnella. Ja miten heistä huokui kiitollisuus.

Olen ylpeä ammatistani ja teen työtä supersuurella sydämellä 💙

Hanna: Ennen kaikkea olemme kovan luokan ammattilaisia

Minulle lähihoitajan työ ei ole nöyristelyä tai höttöistä puhetta kutsumuksesta. Lähihoitajaksi ja omaa työtä aidosti arvostavaksi pitää kasvaa.

Minulle lähihoitajuus on yhteyskunnallista vaikuttamista. Meidän ansiostamme yhteiskunta pyörii. Duunarit, pomot ja yrittäjät voivat keskittyä omaan työhönsä, kun me hoidamme heidän lapsensa tai vaikkapa muistisairaat läheisensä.

Näen lähihoitajuuden vahvasti myös mahdollisuutena kehittää työtä ja työyhteisöjä. On uskallettava avata suunsa ja viestiä eteenpäin epäkohdista ja toisaalta myös esimerkiksi kertoa kollegoille, miten loistavia tyyppejä nämä ovat.

Työskentelen tällä hetkellä kotihoidon työnjärjestelyssä ja minulle se on aitiopaikka seurata koko hyvinvointialueen kotihoidon toimintaa. Halusin vähemmän tavanomaisen lähihoitajan toimenkuvan, jossa saa toimia asiantuntijamaisesti ja kantaa isoa vastuuta. Ja sitä se todella on ollutkin.

Minulle lähihoitajuus omassa työssäni on vahvaan tietoperustaan nojaamista, ammattilaisuutta, jatkuvaa ongelmanratkaisutaidon käyttöä ja esimerkiksi digitalisaation etujoukoissa marssimista. Unohtamatta hyvin mustaa huumoria rautaisella ammattitaidolla varustettujen kollegoiden kesken.

Itse vierastan puhetta sydämellä tehtävästä työstä, kun kyseessä on ennen kaikkea ammattitaitoa, osaamista, paineen sietoa ja jatkuvaa itsensä kehittämistä vaativa ammatti. Totta kai olemme ihmisenä ihmiselle, ammattietiikan ja oman persoonamme muistaen. Mutta ennen kaikkea olemme sosiaali- ja terveydenhuollon kovan luokan ammattilaisia. Ja oppimista riittää vielä näin yli 20 työvuoden jälkeenkin, tässä ammatissa ei onneksi tule koskaan täysin valmiiksi.

Emma: Kotihoidossa työ on itsenäistä

15 vuotta lähihoitajan työtä takana. Kotihoidossa työ on itsenäistä. Tietty oma vapaus tehdä työtä omalla tavalla.

Arvokasta, tärkeää työtä ihmisten omissa kodeissa. Persoonalliset kodit ja niiden asukkaat tekevät työstä mukavaa.

Vaihtelevaa, palkitsevaa työtä lähellä ihmistä.

Suvi: Määränpäänä olla lähellä

Arvostuksen puute, oman jaksamisen huomioiminen. Uuden suunnan etsiminen, alan vaihtaminen kohti lähihoitajuutta. Polkuja on monia, määränpää samanlainen – olla lähellä.

Avaan erään päiväkodin oven. Pienet lapset ilakoivat nimeäni ja antavat lämpimiä haleja. Eräältä perheeltä saan kesämuistamiseksi omalta maalta raparperia.

Haikeus, lapset kasvavat ja siirtyvät koulutielle. Saan olla mukana kasvussa, viitoittamassa elämää sen ensimmäisinä vuosina. Toiveita ja unelmia, katse tulevassa. Haaveena olisi, että lämpimät kohtaamiset leviäisivät ja että kaikinpuolinen arvostus lisääntyisi.

Sari: Kohtaamme toisemme arvokkaasti ja yksilöllisesti

Teen työtä, jolla on merkitystä minun sydämessäni. Ja niin kuin moni meistä toivoo, että kohtaamme toisemme arvokkaasti ja yksilöllisesti.

Minulla on halu auttaa toista heikolla hetkellä ja kulkea hänen kanssaan, elää hänen näköistänsä elämää. Välillä ottaa kiinni ja kantaa, välillä pitää vain kädestä.

On mahtavaa saada sydämestä tulevat kiitokset, kun on pystynyt lähihoitajana auttamaan toista. Kiireisenä aikana on hyvä kuitenkin pysähtyä ja muistaa, että kun tekee parhaansa se riittää.

Tiina: Päivääkään en vaihtaisi pois

Olin jäänyt äitiyslomalle edellisestä ammatistani ravintola-alalla. Käydessäni mieheni vanhempien luona usein vierailulla kuuntelin anopin juttuja lähihoitajan työstä ikäihmisten parissa ja ala rupesi kiinnostamaan. Äitiysloman aikana aloin miettimään alanvaihtoa. Hain lähihoitajakouluun vuonna 2020 ja valmistuin kolmen vuoden kuluttua. Jatkoin opintoja vielä lisää töiden ohessa ja valmistuin keväällä 2025 muistihoitajaksi.

Parasta työssäni on ihmisten parissa työskentely, arjen askareissa auttaminen ja erilaisten elämäntarinoiden kuuntelu. Työ antaa paljon iloa ja työssä oppii uutta joka päivä. Alan vaihto on ollut paras päätös ja viihdyn työssäni.

Ikäihmisten kanssa työskentely on parasta, eikä päivät ole koskaan tylsiä. Lähihoitajan työ on tärkeää ja merkityksellistä työtä. Päivääkään en siitä vaihtaisi pois.

Reija: Huumori on kantava voima henkisesti raskaassa työssä

Työskentelin ensin sairaalassa laitoshuoltajana, jossa kiinnostuin hoitajan työstä. Halusin vaihtaa alaa ja aloin opiskella oppisopimuksella lähihoitajaksi, koska halusin auttaa ja hoitaa ihmisiä.

Olen sosiaalinen ja pidän työstä ihmisten kanssa. Olen töissä kotihoidossa ja pidän siellä työskentelystä, koska työ on vaihtelevaa, asiakkaat ovat ihania, pystyn kehittymään työssäni, opin uusia asioita koko ajan ja työskentely on itsenäistä. Silti minulla on työyhteisö koko aika saatavilla ja aina pystyy puhumaan työkavereiden kanssa asioista, jotka painavat mieltä.

Huumori on aivan erilaista hoitotyössä ja se on kantava voima henkisesti raskaassa työssä. Myös asiakkaat ovat erittäin humoristisia, eikä tylsiä päiviä työssäni ole. Lähihoitajan työssä ei ole koskaan valmis, vaan aina löytyy uusia mahdollisuuksia kehittyä, kouluttautua ja oppia uutta. Hoitotyö kehittyy jatkuvasti.

Jos saisin uuden mahdollisuuden ja voisin palata takaisin nuoruuteen, valitsisin lähihoitajan ammatin jo aikaisemmin. Lähihoitajan työ on monipuolista, merkittävää ja antaa paljon niin itselle kuin asiakkaalle.

Kotihoidossa näkee erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä ja elämän haurauden, on erittäin silmiä avaava paikka työskennellä. En vaihtaisi päivääkään tämänhetkisestä elämästä ja työstä pois. Nykyinen työ on myös antanut innostuksen jatko-opiskeluun tällä alalla.

Matti: Teollisuusduunarista hoitoalan ammattilaiseksi

Vuonna 2018 loppui kaksikymmentävuotinen urani veneenrakentajana ja jouduin yrityksen konkurssin kautta työttömäksi. Muutaman vuoden pätkätöiden jälkeen, lasteni ehdotuksesta, lähdin uudelleenkouluttautumaan lähihoitajaksi.

Olen ammatissa, jossa voin auttaa ihmisten toimintakyvyn säilyttämisessä. Olen ammatissa, jossa voin olla lähellä ihmistä, kun hänellä on haasteita. Olen ammatissa, joka palkitsee ja antaa minulle vähintään yhtä paljon mitä minä voin antaa työlleni ja apua tarvitseville ihmisille. Olen ammatissa, joka voi olla henkisesti raskasta, mutta silti niin tärkeää monille.

Ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin olla. Työni ja työyhteisöni on yksi suurimmista voimavaroistani. Ylpeästi lähihoitaja!

Marika: Olen aina ollut ylpeä ammatistani kotihoidossa

Äitini kertoman mukaan hoivasin jo päiväkodissa ollessa pienempiäni, on niistä ajoista jopa joitain kuviakin. Tosin lähihoitajaksi opiskelu tuli ajankohtaiseksi vasta lähempänä 40 ikävuotta. Peruskoulun jälkeen suuntasin suoraan työelämään toiselle alalle.

Lähihoitajan työ kotihoidossa on ollut minulle merkityksellistä ja aina olen ollut ylpeä ammatissani, vaikka näiden 13 vuoden jälkeen en enää kykene ”kentällä” työskentelemään. Työni tällä hetkellä on kotihoidon toimistossa, jossa kuitenkin saan toteuttaa ammattiani toisella tavalla osallistuen ❤️ hoitotyöhön.

Diana: Ammattimme on kaunein ja arvokas

Olen lähihoitaja ja työskentelen kotihoidossa ikääntyneiden palveluissa. Valitsin ammatin, koska tykkään palvella muita, hoitaa sairaudesta tai elämäntilanteesta toipuvia, ja koska mielestäni jonkun pitäisi tarjota terveydenhuoltoa.

Parasta työssäni on saapua vuorolleni ja käydä käynneillä, ja kuulla kun potilaat sanoivat: ”Olen nälkäinen”, ”Katso, televisioni ei toimi, voitko auttaa minua? ”, ”Mun vaippa on märkä pitää vaihtaa, mutta ei pysty yksin tehdä” tai ”Voitko kertoa millainen sää on ulkona?”. Autan heiltä, sen jälkeen heille tulee rauhaisa ja turvallinen olo.

Uskon, että meidän ammattimme on kaunein, ja lisäksi se on arvokas. Se täyttää meidät eniten rakkaudella jokaisessa työvuorossa. Kahdella sanalla voin tiivistää miksi valitsin tämän ammatin: intohimo ja vastuu.

Jaana: Vanhuus oli normaali asia, ei mikään poikkeus tai vieras

Lapsena olin paljon vanhoja ihmisten parissa. Isäni isän kanssa kyläiltiin hänen sisarustensa luona ja totuin vanhojen ihmisten elämään. Myös toinen mummola oli tuttu: olin siellä usein auttamassa mummoa, ja ukkikin oli paikalla. Vanhuus oli normaali asia, ei mikään poikkeus tai vieras.

Pääsin 17-vuotiaana kotipaikkakunnallani kesätöihin vuodeosastolle ja myöhemmin osastonhoitaja suositteli minua hoitajakouluun. Mutta minulla oli muita suunnitelmia.

Aikuisena tuli mahdollisuus opiskella vanhustyön lähihoitajaksi, johon pääsin. Nyt 12 vuotta vanhustyötä tehneenä muistossa on edelleen lapsuus.

Hanna: Nauttikaa siitä mitä voitte tehdä ja antaa toiselle

Tiesin jo peruskoulussa, että minusta tulee joskus vielä hoitaja. Nyt olen melkein valmis hoitaja. Olen ylpeä työstäni ja tulevasta ammatista. Pienestä asti olen jutellut tuntemattomien mummujen ja pappojen kanssa.

Tämä työ antaa ja ottaa paljon. On haasteita, jotka saa hyvin joko yksin tai porukassa ratkottua. Tätä teen mielelläni sydämestä. Näillä opeilla on hyvä mennä eteen päin ja nauttia työn tuloksista – ja siitä, miten olet auttanut toista.

Kuuntelu on toinen asia, joka auttaa toista. Työssäni yksikön asukkaat on tullut tutuiksi ja usein on pieni kyynel, kun he poistuvat keskuudestamme. En voi paremmin sanoa taikka kertoa.

Tämän työn ja opiskelun myötä oppii paljon ja antaa paljon muillekin. Iäkkäät ovat lähellä sydäntäni ja tuntuu luontevalta antaa heille se tarvittava ohjaus ja apu mitä he juuri sillä hetkellä tarvitsevat. Siksi kannan ylpeydellä tätä ammattia ja sen antamia haasteita sekä saatua luottamusta asukkaalta. Nauttikaa te kaikki siitä mitä voitte tehdä ja antaa toiselle. Sydämellä.

Paula: Uskalla olla ylpeä hoitajana olemisesta lähellä ihmistä

Antoisinta työssäni lähihoitajana on se, että tunnen ammattitaidon ja osaamisen avulla voivani pitää etäisyyttä, mutta silti tuntea empatiaa ammattimaisella tasolla. Huomioin, kunnioitan ja arvioin jatkuvasti työssäni, olen ikään kuin tämän työn instrumentti/työkalu. Koko instrumenttini tulee käyttöön.

Eniten antaa se, kun kohtaan asukkaat/asiakkaat, kun he löytävät rauhan ja turvallisuuden luonani. He piristyvät, kun tulemme töihin ja turvautuvat meihin. Monille, joilla ei ole omaisia, meistä tulee tärkeimpiä hoitajia, koska olemme siellä ympäri vuorokauden heidän arjessaan juuri niillä edellytyksillä ja kyvyillä, jotka heillä on jäljellä muistisairauksien, fyysisten sairauksien ja psyykkisten sairauksien kanssa. Teemme arjesta turvallisen ja merkityksellisen.

Uskalla olla ylpeä hoitajana olemisesta, lähellä ihmistä ja yksilöä heidän elämässään. Teet erittäin arvokasta työtä! Sinä teet eron!

Päivi Inberg: Lähihoitaja – merkityksellinen työ, jonka valitsisin aina uudelleen!

Jo esikoulussa kerroin, että minusta tulee hoitaja. Vaikka olin niin sanottu poikatyttö, leikin nukeilla ja hoivailin heitä. Hoitajan ammatti vahvistui, kun tulin kouluikään ja yläasteella olin työelämään tutustumassa ikäihmisten hoivakodissa.

Tässä ammatissa olen saanut itselleni paljon, haastanut itseäni ja löytänyt väyliä kehittää itseni. Koen, että superilaisena lähihoitajana olen saanut vaikuttaa työoloihin sekä omaan työssäjaksamiseen.

Jos nyt minun pitäisi miettiä mitä tekisin isona, vastaus olisi edelleen: haluan olla lähihoitaja, joka hoitaa vauvasta vaariin eri sektoreilla laaja-alaisesti.

Tämä on maailman paras ammatti ja suosittelen ehdottomasti ammattia, jolla on tulevaisuus sekä merkityksellinen tehtävä yhteiskunnassa. Ole ylpeä superilainen!

Otsikot, muokkaukset ja suomennoksen on tehnyt SuPerin toimiston väki. Vastaajien kesken arvoimme 100 euron arvoiset kuulokkeet, jotka lähetämme voittajalle. Onnittelut!