Mummoralli sekä hoitajien työpaikkojen katoaminen on pysäytettävä
Hyvinvointialueilla on syntynyt ilmiö, jota voisi kutsua mummo- ja papparalliksi: elämänsä loppuvaiheessa olevia vanhuksia siirrellään kauas kotiseudultaan ja usein myös kauas omaisistaan. Vanhustenhoidon ja muiden sote-palveluiden päätöksissä on otettava huomioon myös inhimilliset näkökulmat.
Palveluiden keskittäminen ja yksiköiden sulkeminen eivät saa tapahtua säästöt edellä, vaan toimien vaikutukset asiakkaisiin ja heidän läheisiinsä sekä työntekijöihin ja koko yhteisöön on arvioitava huolellisesti ennen päätöksiä.
Vanhusten hoitoyksiköitä suljetaan säästösyistä, usein ilman riittävää pohdintaa päätösten seurauksista. Sama lopputulos syntyy myös silloin, kun hyvinvointialueet vähentävät ostopalveluja eivätkä enää sijoita vanhuksia yksityisten palveluyritysten asiakkaiksi.
Säästötoimet johtavat siihen, että tutut hoitoyksiköt lakkautetaan, ja hoitajat, jotka ovat saattaneet työskennellä samassa yksikössä vuosikymmeniä, joutuvat siirtymään toisiin tehtäviin kymmenien kilometrien päähän kodistaan. Monissa tapauksissa kulkeminen uuteen työpaikkaan onnistuu vain omalla autolla, mikä ei ole kaikille mahdollista. Osa hoitajista siirtyy myös suoraan työttömiksi työnhakijoiksi, ja monen työllistyminen uusiin tehtäviin on hyvin vaikeaa ja joillakin seuduilla lähes mahdotonta.
Kun vanhukset sijoitetaan kauas, yksinäisyys lisääntyy ja esimerkiksi iäkäs puoliso ei enää pysty vierailemaan läheisensä luona. Molempien elämänlaatu heikkenee. Myös puoliso saattaa tällöin olla nopeammin ympärivuorokautisten vanhuspalvelujen asiakas.
Kynnys päästä vanhuspalvelujen asiakkaaksi nousee koko ajan, ja paljon apua tarvitsevien vanhusten odotusajat ympärivuorokautiseen asumiseen pääsemiseksi kasvavat. Kotona asuu jo nyt vanhuksia, joiden oikea ja turvallinen asuinpaikka ei enää ole oma koti eikä myöskään yhteisöllinen asuminen. Kotihoidon palveluja on vaikea saada, ja omaiset hoitavat hyvinkin huonokuntoisia läheisiään.
Sotepalvelujen työpaikkojen katoaminen ei ole pelkkä säästötoimi. Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia kuntien väestönkehitykseen, kouluverkon säilymiseen ja kuntien verotuloihin. Kun palvelut ja työpaikat viedään pois, kunnan elinvoima heikkenee ja muuttotappio kasvaa. Tämä kehitys vaikuttaa monen alueen elinvoimaan jo nyt ja tulee myös lisääntymään jokaisen uuden säästöpäätöksen myötä.
Inhimillisyydelle ei voi laittaa hintalappua, vaan on aika puolustaa SuPerin jäseniä, asiakkaita ja elinvoimaista Suomea. Tämä kehitys ei ole pelkästään hyvinvointialueiden päättäjien asia, vaan viime kädessä tästä päättää eduskunta. Jos siellä nyt istuvat edustajamme eivät tätä rallia saa pysähtymään, kansalaiset saavat vuoden 2027 vaaleissa arvioida, löytyisikö Arkadianmäelle kyvykkäämpiä päätöksentekijöitä.
”Sotepalvelujen työpaikkojen katoaminen ei ole pelkkä säästötoimi. Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia kuntien väestönkehitykseen, kouluverkon säilymiseen ja kuntien verotuloihin.”
– Katja Kinnunen
Kirjoittaja
