SuPerin selvitys: Lähihoitajat kokevat, että lakisääteinen hoidon laatu ei toteudu ikäihmisten palveluissa
SuPerin tuore selvitys paljastaa isoja ongelmia ikääntyneiden palveluissa, mutta kertoo myös lähihoitajien vahvasta ammattitaidosta ja motivaatiosta. Ikääntyneiden palveluissa työskentelevät lähihoitajat ovat sitoutuneita, osaavia ja välittäviä, ja kolme neljästä vastaajasta mainitsi asiakkaat työn suurimmaksi ilonaiheeksi. Lähihoitajat kuitenkin työskentelevät olosuhteissa, jotka eivät tällä hetkellä mahdollista työn tekemistä tavalla, joka vastaisi heidän ammattietiikkaansa ja asiakkaiden tarpeita. Vastaajista 43 prosenttia kokee jatkuvaa huolta hoidon laadusta.
SuPer kysyi tammi-helmikuussa 2026 ikääntyneiden palveluissa työskenteleviltä jäseniltään, kokevatko he työnsä kuormittavana, kuinka hyvin he viihtyvät työssään ja mitä mieltä he ovat annettavan hoidon laadusta. Vastauksia kyselyyn saatiin 3 817 kappaletta ja tuloksia verrattiin SuPerin vuosina 2024, 2020 ja 2016 toteuttamien selvitysten lukuihin.
Vuoden 2026 tulokset olivat monelta osin heikentyneet vuoden 2024 vastaavista. Tämä on takaisku, sillä tuolloin tuloksissa oli nähty parannusta vuosien 2016 ja 2020 kyselyistä. Ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstömitoituslainsäädäntö tuli voimaan lokakuussa 2020, mikä siivitti tulosten paranemista vuoteen 2024. – Henkilöstömitoituksen laskeminen ja säästötoimet ovat ajaneet ikääntyneiden palvelut kriisiin, toteaa SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg.
Erityisesti tunnusluvut, joilla pyrittiin selvittämään työpaikan kuormitusta, ovat heikentyneet vuoden 2024 kyselyn tuloksista. Vastaajista 69 prosenttia koki, että työyksikössä oli liian vähän henkilökuntaa ja 76 prosenttia, että työtahti työpaikalla oli kiihtynyt. Sekä työn fyysinen (71 prosenttia) että henkinen (86 prosenttia) kuormitus oli kasvanut. Vastaajista 37 prosenttia kertoi, ettei heillä ole koskaan riittävästi aikaa asiakkaille. Välilliset työt, kuten siivous, pyykki ja keittiötyö, veivät aikaa asiakkaiden kanssa tehtävältä hoitotyöltä. 72 prosenttia vastaajista teki näitä useissa työvuoroissa.
Vain 31 prosenttia vastaajista uskoi varmasti pystyvänsä terveytensä puolesta työskentelemään nykyisessä ammatissaan vielä kahden vuoden kuluttua, mikä oli vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. 64 prosenttia vastaajista ei suosittelisi työtään läheisilleen ja tuttavilleen, mikä on vähemmän kuin kaksi vuotta sitten.
”Vanhustenhoidossa toimii ammattitaitoinen ja työhönsä sitoutunut henkilöstö, jolla on vahva halu tehdä työnsä laadukkaasti, mutta jatkuva kiire ja eettinen kuormitus tekevät tämän mahdottomaksi.”
– Päivi Inberg
Puheenjohtaja Inberg kertoo, että vaikka asiakkaat arvostavat saamaansa hoitoa ja henkilöstön osaaminen vastaa työn vaatimuksia, hoitajat itse kokevat, ettei heidän antamansa hoito täytä omia ja lakisääteisiä laatukriteerejä.
– Vanhustenhoidossa toimii ammattitaitoinen ja työhönsä sitoutunut henkilöstö, jolla on vahva halu tehdä työnsä laadukkaasti, mutta jatkuva kiire ja eettinen kuormitus tekevät tämän mahdottomaksi. Ikävä kyllä näissä olosuhteissa myös työn myönteisten puolten arvostaminen muuttuu yhä vaikeammaksi.
Selvityksessä kysyttiin myös vastaajien kokemuksista rajoitustoimenpiteistä työpaikoilla ja epäkohtailmoitusten tekemisestä. Esimerkkeinä rajoitustoimenpiteistä annettiin sängyn laitojen nosto, tai hygieniahaalarin tai haaravyön käyttö. Kaikista vastaajista 73 prosenttia ja lähes kaikki ympärivuorokautisessa palveluasumisessa työskentelevistä kertoivat, että he olivat joutuneet käyttämään työssään rajoitustoimenpiteitä.
Huomattavaa oli, että 38 prosenttia yhteisöllisessä asumisessa ja 23 prosenttia kotihoidossa työskentelevistä vastaajista kertoivat joutuneensa käyttämään asiakkaalle rajoitustoimenpiteitä, vaikka näissä palveluissa rajoitustoimia ei tulisi käyttää lainkaan. Henkilöstön määrän nosto oli vastauksissa yleisin parannusehdotus rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämiseksi. Myös asiakkaiden sijoittuminen hoitoisuuden kannalta oikeaan yksikköön vähentäisi rajoitustoimenpiteiden käyttöä.
”Jätetyt ilmoitukset tulee ottaa aina tosissaan ja niiden tulee myös johtaa parannuksiin työpaikoilla.”
– Päivi Inberg
59 prosenttia vastaajista ei ollut käyttänyt valvontalain mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan, koska ei ollut huomannut epäkohtia työpaikalla. Niistä, jotka olivat ilmoituksen tehneet, vain reilu neljännes kertoi, että ilmoituksen tekemisellä oli ollut vaikutusta. Vastaajista 16 prosenttia kertoi, että oli huomannut epäkohdan tai lainvastaisuuden, mutta ei ollut tehnyt ilmoitusta. Suurin syy ilmoituksen tekemättä jättämiseen oli pelko seurauksista.
– Valvontalain mukainen ilmoitusvelvollisuus tunnetaan hoitohenkilöstön parissa erittäin hyvin. Suurin osa vastaajista, jotka ovat epäkohdan työpaikallaan huomanneet, ovat ilmoituksen myös tehneet, mutta tämän luvun pitäisi olla sata prosenttia, huomauttaa Inberg. – Epäkohdista ilmoittamisen tulee aina olla turvallista työntekijälle. Pelkoa voidaan hälventää avoimuutta ja luottamusta lisäämällä. Jätetyt ilmoitukset tulee ottaa aina tosissaan ja niiden tulee myös johtaa parannuksiin työpaikoilla.
Työ ikäihmisten kanssa koetaan syvästi merkitykselliseksi ja hoitajat kuvaavat työtään arvokkaaksi. Asiakkaat ovat ylivoimaisesti paras osa työtä; vastaajista 73 prosenttia mainitsi asiakkaat työn suurimmaksi ilonaiheeksi. Työ koetaan monipuoliseksi ja itsenäisyys työn vahvuudeksi, mutta kuormituksen taso on niin korkea, että se uhkaa myönteisten piirteiden kestävyyttä. Työn sisäinen merkitys tekijöilleen on vahva, mutta rakenteellinen kiire estää hoitajia toteuttamasta eettisesti laadukasta hoitoa ja lisää halukkuutta alanvaihtoon.
Lisätietoja
