Potilasohjaus on hoitotyön ydin – ei ulkoistettavissa, eikä pikatoimitettavissa
Potilaiden ja asiakkaiden ohjaaminen on hoitotyön keskeinen osa-alue, jota ei voi ulkoistaa – eikä hoitaa ohimennen kahvitauolla. Ohjaus tapahtuu monin tavoin: suullisesti, kirjallisesti ja digitaalisesti, mutta sen ytimessä on aina kohtaaminen. Mikään digiohje tai tulostettu lappu ei korvaa hoitajan antamaa tukea ohjaustilanteessa. Ne toimivat kyllä hyvin muistilappuina esimerkiksi kotiutumisen jälkeen – mutta eivät yksinään riitä, vaikka olisi kuinka hieno fontti.
Viime kuukausina olen saanut itse todistaa, kuinka merkityksellistä on, että hoitajalla on aikaa ja osaamista kohdata potilas yksilöllisesti. Ohjaustilanteessa ajoitus on olennainen – esimerkiksi leikkauksen jälkeen, kun nukutusaineet vielä vaikuttavat, ei ole järkevää antaa jumppaohjeita. Vaikka potilas nyökkäilisi, ei se tarkoita, että hän muistaa mitään seuraavana päivänä.
Kotiutustilanteessa ohjeiden antaminen on erityisen tärkeää. Kun siihen varataan riittävästi aikaa, voidaan ehkäistä myöhempiä yhteydenottoja – tai jopa päivystykseen hakeutumista. Olen itse saanut viime aikoina todistaa, kuinka suuri merkitys on sillä, että hoitajalla on aikaa ja osaamista kohdata potilas yksilöllisesti. Jos minä, jolla on yli 20 vuoden kokemus hoitotyöstä, jään sekavien ohjeiden vuoksi miettimään, milloin haavan saa kastella tai miten toimia dreenin kanssa – miten maallikko siitä selviää? Spoileri: ei kovin helposti.
”Tämä kirjoitus on kunnianosoitus hoitajien osaamiselle.”
Toki jokainen ohjaustilanne on tärkeä. Esimerkiksi lääkeohjaus – lääkärin määräämien reseptien läpikäyminen hoitajan kanssa – oli aiemmin olennainen osa kotiutusta tai vastaanottokäynnin jälkeistä hoitoa. Ja kyllä, myös ammattilaiselle voi kotona tulla tenkkapoo: mitä lääkettä otetaan milloinkin, mitkä lääkkeet sopivat yhteen, mitkä pitää ottaa tyhjään mahaan ja minkä kanssa ei sovi nauttia maitotuotteita. Tässä kohtaa hoitajan rooli korostuu: kun lääkitys käydään yhdessä läpi, kokonaisuus hahmottuu selkeämmin ja lääkitysvirheitä voidaan ehkäistä. Potilas saa varmuutta, ja hoitaja saa tehdä juuri sitä, mitä varten hän on koulutettu – ohjata, tukea ja hoitaa.
Tämä kirjoitus on kunnianosoitus hoitajien osaamiselle. Hoitajan täytyy saada hoitaa ja ohjata jokaista potilasta yksilöllisesti – ei liukuhihnalta. Tutkimusten mukaan hoitajien eettinen stressi kasvaa, kun työtä ei voi tehdä sillä tasolla kuin pitäisi. Kun resurssit ovat tiukalla, kohtaaminen jää jalkoihin. Omalla hoitajaurallani olen saanut joskus palautetta siitä, että käytän ”liikaa aikaa potilaaseen”. Itse ajattelen, että hoitaja on nimenomaan potilasta varten. Jos jostain täytyy karsia, se ei saa olla potilaan kohtaaminen – vaan silloin täytyy tarkastella välillisiä työtehtäviä tai laittaa resurssit kuntoon. Ja jos joku vielä miettii, mihin hoitajan aika menee – se menee siihen, että hän varmistaa, että potilas ymmärtää, jaksaa ja uskaltaa.
Kirjoittaja
