Saako kuntien rahat varastaa?
Julkisuudessa käydään taas kovaa keskustelua valtion omistamien yhtiöiden johtajien palkitsemisesta. Johdon palkitsemisohjelmat ja periaatteet on aikoinaan hyväksytty poliitikkojen vahvalla myötävaikuttamisella tai ainakin hiljaisella hyväksymisellä. Johtajille myönnettävien suurten bonusten maksun perusteena on useimmiten yritysten kannattavuuden parantaminen tiukassa kilpailutilanteessa ja siksi nämä palkinnot pyritään näkemään oikeutettuina.
Jos yrityksen tulos on kuitenkin tehty voimakkaasti henkilöstöä vähentämällä ja työntekijöiden etuja heikentämällä, on aiheellista miettiä näitä palkitsemisen perusteita uudemman kerran. Kun tiedotusvälineet ovat nostaneet esiin tällaisia palkitsemiskäytäntöjä, lähes poikkeuksetta niitä on seurannut yleistä mielipidettä ravisteleva maanjäristyksen kaltainen paheksunta. Vasta tämän jälkeen poliitikot ovat usein heränneet ja puuttuneet peliin, kuten maanjäristyksen jälkeinen tsunami. Muutoksia useimmiten tapahtuu ja jännitys hetkellisesti purkautuu ja mediamylläkkäkin siinä samalla hiipuu. Ilmiö toistuu kuitenkin yhtä säännöllisesti kuten suuret maanjäristyksetkin. Vaikka nyt näyttää hiljaiselta, huomenna voi taas rytistä.
Vanhustenhuollossa tämä sama ilmiö toistuu myös, mutta silloin ei yleensä puhuta alalla toimivien yritysten johtajien huimaavista palkkioista ja osakkeenomistajien taskuihin sujahtavista osingoista. Verotietojen julkaisun yhteydessä kuitenkin näemme hoito- ja hoiva-aloilla toimivien palkkakuninkaiden ja -kuningattarien loistavan miljoonatuloineen suuren yleisön ihailtavana. Näidenkin tulokuninkaallisten ansiot on tehty julkisen sektorin tuottamia palveluja yksityistämällä ja pääasiassa henkilöstöä vähentämällä sekä hoidon tasoa laskemalla.
Mielenkiintoiseksi vanhustenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa toimivien yritysten johdon ja omistajien palkitsemisen tekee se, että nämä ansiot on tehty pääasiassa verorahoilla. Siis meidän kaikkien yhteisesti maksamat verorahat on siirretty kuntapoliitikkojen suosiollisella avustuksella yritysten johtajien ja omistajien taskuun.
Palvelujen yksityistäminen on näyttäytynyt monille kuntapäättäjille hienolta paikallisen yritystoiminnan kehittämiseltä. Todellisuus tällaisesta yritystoiminnan laadusta on paljastunut tänä vuonna monelle kuntapäättäjälle karulla tavalla. Yritykset ovat luvanneet hyviä palveluja ja näistä palveluista on myös niille maksettu sovitulla tavalla. Ongelmana tässä kaikessa on ollut, että oikeastaan kukaan ei ole osannut tai halunnut valvoa myydyn palvelun laatua.
Palveluntuottajien valvonta on tiukentunut ja monilta yrityksiltä on alettu myös vaatia sitä, mistä niille on maksettukin. Samalla ovat voimistuneet monen yrityksen kohdalla voivottelut ja vaatimukset hintojen nostamiseksi, koska voiton maksimointi on vaikeutunut aiemmin sovituilla hinnoilla ja pelisäännöillä.
Samalla voi myös kysyä sitä, miksi monet kuntien viranhaltijat ja kuntapäättäjät katsoivat sivusta ja sallivat palveluntuottajien virheellisen toiminnan useiden vuosien ajan. Sivustakatsoja voi tässä samassa myös miettiä sitä, että varastiko tässä pelissä joku kuntien rahat?
Lisätietoja
