SOSTES-ratkaisu – SuPerin neuvottelutyön tulos
Vaikka yleistä linjaa ei voitu tällä kierroksella ylittää, pystyimme osoittamaan, että sen puitteissa voidaan tehdä järkeviä ja vaikuttavia kohdennuksia – nimenomaan lähihoitajien C-palkkaryhmään. Kohdennusten ansiosta valtaosa lähihoitajista saa korotukset, jotka ylittävät yleisen linjan. Ratkaisun kannalta olennaista oli myös se, että paikallista erää ei tullut lainkaan, ja yleiskorotusten osuus oli monia muita aloja korkeampi. Tämä on SuPerin määrätietoisen neuvottelutyön tulos.
Miten ratkaisu syntyi – ja miksi sillä on väliä
Neuvottelut yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksesta käynnistyivät 3.11.2025 ja olivat koko ajan hyvin vaikeat. Taustalla vaikutti Hali ry:n ja työnantajakeskusjärjestö EK:n tiukka koordinaatio, ja neuvottelut siirtyivät valtakunnansovittelijalle 2.2.2026. Sovintoesityksiä annettiin kaksi, joista viimeinen 24.2.2026, mutta lopullinen ratkaisu syntyi vasta 27.2.2026 neuvottelutuloksena – ei sovittelijan ehdotuksen kautta.
Ratkaisun osapuolet olivat Sote ry (SuPer, Tehy, Erto), Talentia, Salli ry (Jyty ja Pro) sekä Hali ry. SuPerin hallitus hyväksyi neuvottelutuloksen osana Sote ry:tä 27.2.2026. Samalla kaikki käynnissä olleet työtaistelutoimet päättyivät ja suunniteltu lakko 10.–12.3. peruuntui. JHL liittyi muiden suostumuksella takaisin sopimuksen piiriin perjantaina 6.3.2026.
On tärkeää todeta ääneen: kaikki pöydässä tiesivät, ettei yleistä linjaa voida ylittää. Hali ry ei olisi missään tilanteessa hyväksynyt, että se olisi ainoa työnantajaliitto, jonka sopimusalalla linja ylitetään. Myös valtakunnansovittelijan kädet olivat sidotut. Juuri näistä syistä lähihoitajille rakennettu kokonaisuus on merkittävä – se saavutettiin ainoastaan neuvottelemalla ja niiden osapuolten kanssa, jotka olivat valmiita kantamaan vastuuta vaikeissa olosuhteissa.
Lakot ja työtaistelutoimet ovat sopimuksettomassa tilanteessa laillinen painostuskeino, mutta niiden ei tule olla itseisarvo. Lakkoon lähdetään kuitenkin vain, kun sillä todella on saavutettavissa lisää ja arviointi tehdään aina vastuullisesti. Jos lakkoja käytetään jäsenhankinnan välineenä, kyse ei ole aidosta vastuunkannosta. Myös muiden vähättelyyn perustuva viestintä on surullisen pikkumaista. Toivon, että yksityisen sosiaalipalvelualan osapuolet pystyvät jatkossa yhteistyöhön. SuPer pystyy siihen kaikkien kanssa, jotka asettavat toimialan ja sen työntekijöiden edun etusijalle – eivät pelkästään omaa etuaan.
Katse eteenpäin: kurotaan ero kiinni – yhdessä
Yksityisellä sosiaalipalvelualalla jatkamme palkkaerojen umpeen kuromista suhteessa julkiseen sektoriin (SOTE-sopimus). Tätä tehdään kohdennuksilla niihin palkkaluokkiin, joissa ero on suurin. Ja jos lähihoitajilla ero jatkuu, seuraavatkin kohdennukset on tehtävä C-palkkaryhmän alarajalle. Tämä on johdonmukaista, oikeudenmukaista ja koko toimialan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.
Lomien ja perhevapaiden selkeytys – pieni mutta tärkeä askel
Neuvotteluissa puhuttiin paljon palkoista, mutta mukana tuli myös useita arjessa tuntuvia tekstiparannuksia. Yksi selkeä muutos koskee vuosilomia: jos loma päättyy perjantaihin, työntekijälle merkitään seuraava viikonloppu vapaaksi. Tämä korjaa pitkään vaivannutta epäselvyyttä ja tekee loman jälkeisestä paluusta tarkoituksenmukaisen ja myös oikeudenmukaisen.
Toinen merkittävä muutos koskee perhevapaita. Jatkossa työntekijä voi keskeyttää opintovapaan, jos perhevapaa alkaa sen aikana – ja perhevapaa maksetaan tällöin palkallisena. Tämä vahvistaa työntekijän oikeusturvaa ja antaa lisää joustavuutta elämäntilanteiden vaihtuessa.
Nämä muutokset eivät ehkä nouse suuriin otsikoihin, mutta ne helpottavat monen työntekijän arkea konkreettisesti. Ne osoittavat, että neuvotteluissa voidaan parantaa työehtoja myös pieniltä näyttävillä mutta oikeasti tärkeillä muutoksilla.
Milloin yleinen linja pitää jatkossa voida ylittää – ja miksi se on tasa-arvokysymys?
Meidän on Suomessa käytävä rehellinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, missä olosuhteissa yleinen linja voidaan jatkossa ylittää. Kyse ei ole vain siitä, miten työmarkkinakierroksilla yleensä toimitaan, vaan laajemmasta kokonaisedusta. Kansantalouden kannalta voi olla perusteltua, että jotkin ryhmät saavat enemmän silloin, kun he ovat selvästi palkkakuopassa ja kun todelliset erot palkkatasossa edellyttävät korjaamista. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus eivät toteudu itsestään – ne vaativat rohkeutta ja tahtoa, vaikka ratkaisu ei olisi kaikkien työmarkkinoilla toimivien mielestä “helppo” tai heidän etunsa mukainen. Siksi on välttämätöntä, että naisenemmistöisillä aloilla palkkoja voidaan jatkossa korottaa enemmän silloin, kun dokumentoidut palkkaerot sitä selkeästi perustelevat.
Loppusanat
Lämmin kiitos kaikille SuPerin jäsenille tuesta ja joustavuudesta neuvottelujen aikana.
SuPer oli keskeisessä roolissa ratkaisun synnyssä. Emme valinneet helppoa tietä, vaan teimme ratkaisun niiden kanssa, jotka olivat valmiita kantamaan vastuuta. Se on minulle tärkeää: jäsenille paras mahdollinen lopputulos ja samalla vastuullinen työmarkkinatoiminta, joka vie koko alaa eteenpäin.
Tulee vielä aika, jolloin pito- ja vetovoima nousevat taas työnantajankin näkökulmasta keskiöön – ja silloin on oikea hetki tehdä vielä enemmän. Tällä kierroksella jäsenemme saivat aidosti eteenpäin vievän ratkaisun, joka nostaa monen palkkoja enemmän kuin yleinen linja. Jatketaan samaa linjaa – päättäväisesti, reilusti ja yhdessä.
Kirjoittaja
