Työvuorojen suunnittelulla on suuri merkitys työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa
Monelta taholta kuulee viestiä siitä, miten hyvinvointialueet ovat lähteneet automatisoimaan työvuorosuunnittelua. Taloustilanne on tiukka ja todennäköisesti sen vuoksi säästöjä pyritään hakemaan joka taholta. Esihenkilöiden työaikaa tällä automatisoinnilla saadaan vapautettua muihin tehtäviin, mutta sen vaikutuksia on hyvä pohtia tarkemmin.
Suuressa osassa hyvinvointialueita on ollut käytössä autonominen työvuorojen suunnittelu, jossa työntekijät ovat itse suunnitelleet työvuoronsa huomioiden omat ja muiden tarpeet ja tietyt rajoitteet. Vaikka mallin käyttöönotossa oli omat haasteensa, siinä on kuitenkin onnistuttu paremmin kuin hyvin ja henkilöstön työssäjaksaminen on parantunut huomattavasti. Mallin käytön lopettamisella voi olla kauaskantoiset seuraukset työssäjaksamisen näkökulmasta. On selvää, että automatisoitu ohjelmiston käyttöönotolla ei voida korvata työntekijöiden itse tekemän listasuunnittelun hyötyjä työssäjaksamisen näkökulmasta.
Saamiemme tietojen pohjalta on syytä huolestua siitä, että työturvallisuuslain edellyttämiä vaatimuksia ei kaikilta osin pystytä enää toteuttamaan ohjelmiston rajoitteiden vuoksi.
”Puheessa korostetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, mutta samalla luodaan käytänteitä, jotka eivät tue tavoitteitta.”
Työntekijöiden yksilölliset tarpeet työvuorojen osalta unohtuvat, kun automatisoidulla työvuorosuunnitteluohjelmalla halutaan yhtenäistää työvuorosuunnittelua. Yhdenvertaisuuden lisääminen on monessa paikassa tarkoittanut sitä, että työntekijöiden on sopeuduttava tekemään aamu-, ilta- ja yövuoroja ohjelman suunnittelemalla rytmityksellä, terveydentilasta ja omasta jaksamisesta huolimatta. Automatisoidun työvuorosuunnitteluohjelman käyttöönotolla työnantajat vetoavat yhdenvertaisuuden lisäämiseen.
Yhdenvertainen kohtelu on ensiarvoisen tärkeää ja sitä voidaan toteuttaa huomioimalla henkilöstöä yksilötasolla. Tämä vaatii työnantajalta osaamista, joka on osa hyvää työkyvyn johtamista.
Työturvallisuuslain mukaan työnantajan tulee huomioida työntekijän henkilökohtaiset edellytykset, kuten ikääntyminen, ja tarvittaessa toteuttaa yksiköllisiä työsuojelutoimenpiteitä työntekijän turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi. Tämä korostuu varsinkin yli 55-vuotiailla, mutta sen tärkeyttä ei pidä unohtaa myöskään nuoremmilla.
On vaikea ymmärtää, että puheessa korostetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, mutta samalla luodaan käytänteitä, jotka eivät tue tavoitteita. Hyvinvoiva henkilöstö on jokaisen työnantajan tärkein ja myös kallein voimavara. Pitämällä siitä huolta turvataan henkilöstön ja palveluiden saatavuus, ja minimoidaan ylimääräiset kustannukset.
Kevan arvion mukaan työkyvyttömyydestä aiheutuneet kustannukset kunta- ja hyvinvointialueilla olivat noin 1,2 miljardia euroa vuonna 2023. Onko hyvinvointialueilla varaa lisätä näitä kustannuksia yhtenäistämällä ja tasapäistämällä työvuorosuunnittelu ohjelmalla, joka ei kuitenkaan tue työelämän muita tärkeitä tavoitteita?
Kirjoittaja
