Ykkösluokan diabetesta (eli insuliinipistoshoitoa tarvitsevia) sairastavia lapsia on varhaiskasvatuksessa suhteellisen paljon. Näin kentällä olevana tuntuu, ettei määrä olisi ainakaan vähenemään päin. Raumalla meillä on olemassa lääkehoitosuunnitelma erikseen diabeetikolle. Tällaista ei tietojeni mukaan ole juurikaan käytössä muissa kunnissa, vaikka se onkin todella hyvä työkalu.

Jokaisessa kunnassa ja päiväkodissa tulisi olla lääkehoitosuunnitelma, josta löytyy kunnan käytänteet. Hoitajalla – ja etenkin lähihoitajalla – on päävastuu lapsen pistohoidosta.

Talossa tulisi olla lapsen hoitoaikojen puitteissa koko ajan pistoluvallinen henkilö paikalla. Monissa kunnissa lääkeluvat ovat vielä vaiheessa, mutta jatkossa lääkeluvalliset ovat vastuussa insuliinin annosta. Lähihoitajataustainen varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ei voi kieltäytyä lääkehoidon toteuttamisesta.

Moniammatillinen palaveri kokoaa osalliset yhteen

Raumalla, kun varhaiskasvatuksessa oleva lapsi sairastuu diabetekseen tai diabetesta sairastava lapsi tulee varhaiskasvatukseen, pidetään moniammatillinen palaveri, johon kutsutaan ryhmän kasvattajat, mahdollisesti muut lapsen hoitoon osallistuvat työntekijät, lapsen huoltaja/t, diabeteshoitaja ja sekä mahdollisesti päiväkodinjohtaja.

Diabeteshoitaja kertoo juuri kyseisen lapsen hoidosta (mikä mittari ja mahdollinen pumppu on käytössä, mistä niitä pääsee seuramaan eli onko mahdollisuutta saada verensokerimittausta valvova appi myös päiväkotiryhmän puhelimeen) sekä yleistä tietoa diabeteksen hoidosta lapsella. Vanhemmat kertovat siitä, kuinka lapsi reagoi matalaan tai korkeaan verensokeriin ja muista huomioistaan.

Teoriaosuuden jälkeen on pistokoe ja sen suorittamisen jälkeen lapsen pistohoidosta vastaavat kasvattajat saavat lapsikohtaisen pistoluvat, jonka lääkäri ja huoltajat ovat allekirjoittaneet. Palaveri pidetään aina, kun lapsen hoitoon tulee muutos. Se voi olla insuliinipumpun käyttöönotto, vaihto eri merkkiseen verensokerimittausanturiin tai muu vastaava tilanne.

”Palaveri pidetään aina, kun lapsen hoitoon tulee muutos.”

Merja Kauppi

On omassa kunnassasi käytäntö palaverien suhteen mikä tahansa, kynä ja paperia kannattaa pitää mukana palavereissa ja kirjata kaikki mahdolliset seikat ja tiedot ylös. Jotta kaikki voivat palata tietoihin, tiimin saatavilla kannattaa pitää vihko, jossa on tietoja hiilihydraattien laskemiseen, mitä pitää tehdä jos -asiat ja muut tärkeät asiat.

Itse olen pitänyt käytäntönä, että ennen pistämistä vahvistan insuliinin määrän kynässä olevan oikea. Varmistaja voi olla kuka tahansa aikuinen, mutta näin olen osaltani varmistanut, ettei annostus ole kynässä väärin. Lapsille annettavat insuliinimäärät ovat pieniä, joten yhdenkin yksikön liian suuri annostus on merkittävä lapsen voinnissa. Ja sama juttu insuliinipumpun kanssa: hiilihydraattimäärien tuplatarkistus, että pumppu annostelee oikean määrän insuliinia.

Kasvattajien ja vanhempien roolit diabetesta sairastavan lapsen hoidossa

Koko ryhmän kasvattajilla on vastuullaan ei-lääkinnällinen hoito eli ruuan ja liikunnan määrän tarkkailu ja niiden vertailu keskenään sekä verensokerin tarkkailu ja epäkohtiin puuttuminen. Eli myös varhaiskasvatuksen opettajalla tulee olla ymmärrys verensokerin seurannasta, liikunnan edistämisestä ja tarvittaessa välipalojen antamisesta.

Huoltajat ovat ensisijainen kanava hoitoon liittyviin kysymyksiin. Tiimin ja muiden hoitoon liittyvien kasvattavien vertaistuki on äärettömän hyvä ja tärkeä joukko miettiä ääneen mieltä askarruttavia asioita.

Muista, ettei tyhmiä kysymyksiä ole! Pienessäkin epävarmuudessa on parempi kysyä toiselta, että muistanko oikein tai menikö tämä näin kuin tehdä virhe. Meillä on lisäksi diabeteshoitaja puhelinsoiton päässä, jollei vanhempia saada kiinni ja mielestämme käsillä on akuutti tilanne.

Koko ryhmän tietoisuus on tärkeää

Ryhmän lapsille kannattaa kertoa hyvin avoimesti lapsen diabeteksesta esimerkiksi videon avulla (Diabetesliiton Inskamies Youtubessa). On ollut hieno huomata kuinka itsestään selvyyksinä muut lapset ovat ottaneet ylimääräisten välipalojen ottamisten tai pyydettäessä liikunnallisempiin leikkeihin siirtymisen, kun ovat saaneet tietoa sairaudesta. Leikkikaveri on tullut ilmoittamaan, ”toi ei jaksa enää leikkii kunnolla, tuu kattoo sen verensokeri”.

Varhaiskasvatuksen kasvattajilla on tärkeää ymmärtää, miten lasketaan hiilihydraatteja, mitkä hiilihydraatit ovat parempia kuin toiset, miten liikunta vaikuttaa verensokeriin, kuinka tulevat tai menneet sairaudet saattavat vaikuttaa verensokeriin, millaisia oireita matala tai korkea verensokeri voi aiheuttaa, vaikkei juuri ne oireet olisikaan tyypillisiä juuri kyseisellä lapsella.

Lapsen tunteminen on äärettömän tärkeää, jotta voit hoitaa häntä mahdollisimman hyvin!

Riskit hallintaan ja luottamusta peliin

Tärkeää on muistaa myös verialtistuksen riskit, joka on pistoshoidoissa aina olemassa. Jos insuliinin annon jälkeen pistät vahingossa itseäsi neulalla, ilmoita siitä välittömästi esihenkilölle ja ota yhteys terveydenhuoltoon. Varhaiskasvatuksessa ei ole tiedossa lapsen mahdollisesti sairastavia veren kautta tarttuvia tauteja kuten hiv tai hepatiitti, joten estolääkitys ja seuranta ovat tarpeen. Sama myös toisin päin: älä altista koskaan lasta omalla verelläsi!

Diabetesta sairastavan lapsen hoidossa keskinäinen luottamus hoitajan ja huoltajien välillä on ensiarvoisen tärkeää. Helpoiten tämän luottamuksen saa, kun huoltajat huomaavat lapsen luottavan hoitajaansa.

Muista, että varhaiskasvatuksen työntekijänä et ole yksin, vaan sinulla on aina työtiimisi, toisten hoitajien, päiväkodinjohtajan sekä huoltajien tuki ja neuvot taustalla!

Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen lastenohjaaja, lähihoitaja Merja Kauppi Rauman kaupungilta. Merja on SuPerin Kasvatus- ja ohjausalan (KOT) asiantuntijatyöryhmän jäsen ja piti kyseisen puheenvuoron asiantuntijan roolissa Hei, me hoidetaan- webinaarissa 22.5.2025.

Liite: Diabetesta sairastavan lapsen lääkehoitosuunnitelma (pdf)

Katso myös