Hallitus leikkaa sieltä, missä säästäminen maksaa eniten
Sote-uudistuksen alkuperäinen tavoite oli selkeä ja laajasti hyväksytty: hillitä kustannusten kasvua panostamalla ajoissa annettavaan tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Ajatuksena oli estää sairauksien, syrjäytymisen ja inhimillisen hädän kasautuminen, sillä niiden korjaaminen on kaikkein kalleinta sekä ihmiselle että yhteiskunnalle. Keskeinen osa tätä kokonaisuutta on ollut sosiaali- ja terveysjärjestöjen vahva rooli.
Kehysriihessä esitetyt säästöt kohdistuvat erityisen raskaasti sote-järjestöihin, joilla on vahva rooli varhaisessa puuttumisessa, ennaltaehkäisyssä ja palvelujen tuottamisessa. Tämä on vakava ja vaarallinen ristiriita.
Järjestöt tuottavat jo nyt palveluja, joihin hyvinvointialueilla ei ole enää resursseja, mutta joita tarvittaisiin kipeästi kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Samalla kun järjestöille sälytetään yhä suurempaa vastuuta palveluketjujen toimivuudesta, niiden rahoitusta leikataan.
Järjestöjen toiminta nojaa myös laajaan vapaaehtoistyöhön, johon osallistuu runsaasti sote-alan ammattilaisia. Järjestöt tarjoavat myös työkokeiluja, kuntoutuspolkuja ja työllistymisen mahdollisuuksia ihmisille, joille avoimet työmarkkinat eivät ole realistinen vaihtoehto.
Syrjäytymisen inhimillinen ja taloudellinen hinta on tunnettu, mutta siitä huolimatta säästöt kohdistetaan juuri tähän työhön. Säästöjä perustellaan työllisyydellä ja julkisen talouden tasapainottamisella, mutta kokonaisvaikutuksia ei tarkastella.
Erityisen huolestuttavia ovat vanhusten hoitoon kohdistuvat kiristykset. Asiakasmaksuihin on tullut samanlainen korotusjärjestelmä kuin alkoholi- ja tupakkaveroon. Vanhukset joutuvat joka vuosi maksamaan lisää heikkenevistä ja heille välttämättömistä palveluista tilanteessa, jossa monilla ei ole varaa edes välttämättömään ravintoon tai lääkkeisiin.
Kynnys saada riittäviä kotihoidon palveluja tai päästä ympärivuorokautiseen hoitoon on jo nyt liian korkea. Samalla vastuuta halutaan siirtää omaisille, mikä tarkoittaa monille joustamista omasta työstä tai jopa luopumista ansiotyöstä.
”Kansalaisille on turvattava lakisääteiset ja välttämättömät palvelut, ja hoitohenkilöstölle on annettava todellinen mahdollisuus tehdä työnsä hyvin.”
Katja Kinnunen
Hoitohenkilöstö maksaa leikkauksista kovaa hintaa. Kun hoitajia irtisanotaan ja tehtäviä jätetään täyttämättä, ollaan tilanteessa, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan kun tarve työlle kasvaa.
Asiakas- ja potilasturvallisuus vaarantuvat, kun resurssit vähenevät, valvontaa heikennetään ja vastuita siirretään yhä etäämmäksi. Tämä ei ole kestävää työntekijöiden eikä palvelujen käyttäjien näkökulmasta.
Nyt on viimeinen hetki pysähtyä. Kansalaisille on turvattava lakisääteiset ja välttämättömät palvelut, ja hoitohenkilöstölle on annettava todellinen mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Säästöistä ei saa tulla itseisarvo, jos niiden hinta maksetaan inhimillisyydellä, turvallisuudella ja tulevaisuudella.
Lisätietoja
