Sote-alan työturvallisuutta edistäviä toimia tarvitaan kipeästi
Työtapaturmien määrä sosiaali- ja terveysalalla jatkaa kasvuaan, vaikka uusimpien tietojen valossa monilla muilla toimialoilla työtapaturmat ovat laskeneet jo vuosien ajan.
Tapaturmavakuutuskeskuksen vuoden 2024 tilaston mukaan kuntien ja hyvinvointialueiden toiminnan työtapaturmataajuus, eli työpaikkatapaturmien esiintymistiheys suhteessa tehtyihin työtunteihin, on noussut. Kaikkien työpaikkatapaturmien taajuus oli 24,7 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden, kun taas esimerkiksi yksityisen sosiaalialan laitoshoidossa se oli 41,8.
Sote-alan työtapaturmat ovat yleistyneet kiireen, henkilöstöpulan ja väkivaltatilanteiden vuoksi. Moni lähihoitaja kokee kuormituksen ja kiireen lisääntyneen entisestään hyvinvointialueiden aloittamisen jälkeen. Savon Sanomien kirjoituksessa lähihoitajat kertovat epärealistisista siirtymäajoista asiakkaan luokse, ja ettei niissä ole otettu huomioon talven liukkaita kelejä (16.3.2026). Hämeen Sanomat kirjoitti asiakkaiden ja hoitajien kärsivän kotihoidon kireistä aikatauluista (30.3.2026). SuPerin vastikään julkaistu selvitys kertoo ikääntyneiden palveluissa työskentelevien lähihoitajien kasvaneesta kiireestä ja kuormituksesta.
Yhä useammin työpaikkatapaturmien taustalla on asiakkaan väkivaltainen käytös, joka johtaa työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta korvattaviin työntekijän fyysisiin tai psyykkisiin vammoihin. Työssä koetun väkivallan määrä on Suomessa tilastojen valossa yli kaksinkertaistunut noin kahdenkymmenen vuoden aikana kaikilla toimialoilla. Väkivaltaa työssään kokevat eniten lähihoitajat.
Työntekijän työturvallisuus ja työhyvinvointi vaikuttavat suoraan asiakas- ja potilasturvallisuuteen. Kun hoitohenkilöstö voi hyvin ja työympäristö on turvallinen, hoitovirheiden riski pienenee ja hoidon laatu paranee. Tutkimusten mukaan suuri osa potilasturvallisuusilmoituksista liittyy tilanteisiin, joissa työvuorosta puuttuu työntekijöitä.
”Työtapaturmien ennaltaehkäisyssä mallia pitäisi ottaa niiltä aloilta, joissa työtapaturmien määrä on saatu laskuun.”
Päivi Inberg
Työturvallisuus ei ole kustannus, vaan investointi. Se säästää inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia menetyksiä. Työtapaturmat aiheuttavat isoja kustannuksia, joita aiheutuu muun muassa vamman hoitamisesta aiheutuvista kuluista ja sijaisten palkkaamisesta – puhumattakaan inhimillisistä seurauksista ja kärsimyksestä, jota aiheutuu turmaan joutuneelle, hänen läheiselleen sekä koko työyhteisölle.
Meillä on runsaasti tutkimustietoa jo pitkään jatkuneesta huonosta tilanteesta. Siksi ihmetyttää toimenpiteiden puute, jotta tilastot saataisiin kääntymään parempaan suuntaan. Ovatko työnantajat unohtaneet laskea, kuinka paljon sote-alan työtapaturmista aiheutuneet sairaspoissaolopäivät heidän alueellaan ja työpaikoilla maksavat? Entä mitkä ovat kustannukset koko yhteiskunnalle?
Epäilen, ettei laskelmia ole tehty, koska tilanteen on annettu mennä koko ajan huonompaan suuntaan. Työtapaturmien ennaltaehkäisyssä mallia pitäisi ottaa niiltä aloilta, joissa työtapaturmien määrä on saatu laskuun.
Kirjoittaja
