Emeritaprofessori on oikeassa: kotihoito ei korvaa ympärivuorokautista hoitoa
Gerontologian emeritaprofessori Marja Jylhä arvostelee tuoreessa haastattelussa Pohjois-Savon hyvinvointialueen päätöstä kohdistaa jättisäästöjä erityisesti ikääntyneiden palveluihin (Savon Sanomat 9.9.2026). SuPer yhtyy Jylhän huoleen. Ikääntyneiden hoidon tarve Pohjois-Savossa, kuten koko Suomessa, on voimakkaassa kasvussa, kun yli 85-vuotiaiden ja samalla muistisairaiden määrä lisääntyy. Ympärivuorokautisen hoidon vähentäminen on räikeässä ristiriidassa todellisen palvelutarpeen kanssa.
Kotihoito ja ympärivuorokautinen palveluasuminen eivät ole vaihtoehtoja toisilleen, vaan molempia tarvitaan. Kotihoidon resurssien lisääminen on kannatettava tavoite, silloin se tukee ikäihmisen kotona asumista kauemmin. Säännöllisillä käynneillä ja suunnitelmallisella tuella monet ikääntyneet pystyvät jatkamaan kotona itsenäisesti asumista menestyksekkäästi vuosikausia. Jylhä kuitenkin selittää haastattelussa erittäin ansiokkaasti, miksi kotihoidosta ei ole ympärivuorokautisen palveluasumisen korvaajaksi. Vaikeasti muistisairaat ja paljon apua tarvitsevat eli ne kaikkein hauraimmassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat jatkuvaa hoivaa ja valvontaa. Muutama kotikäynti päivässä ei enää riitä heidän asianmukaiseen hoitoonsa.
”Nyt tehtävillä hurjilla leikkauksilla murennetaan suomalaisen vanhustenhoidon kantavia rakenteita.”
Päivi Inberg
Nyt tehtävillä hurjilla leikkauksilla murennetaan suomalaisen vanhustenhoidon kantavia rakenteita. Kipeästi tarvittavia hoitokoteja ajetaan alas, vaikka niiden tarve ei ole laskussa. Sekä potilaita että hoitajia siirretään ympärivuorokautisesta hoitomuodosta kotihoitoon näennäisten säästöjen perässä, mutta koska tosiallinen hoitotarve ei näillä muutoksilla vähene lainkaan, myös säästöt jäävät saavuttamatta. Jylhä viittaa haastattelussa THL:n kansallisten yksikkökustannusten keskiarvoihin, joilla voidaan laskea, että jo neljällä kotihoidon käynnillä vuorokaudessa hoidon kokonaishoitokustannus on sama kuin tehostetussa palveluasumisessa. Sairaalahoitoon sijoitettuna, kun asianmukaisia hoitopaikkoja ei enää ole riittävästi tarjolla, vanhuksen hoitokustannus on jo kaksinkertainen.
Mutta suuri on myös se säästötoimien piilotettu hinta, joka tullaan maksamaan hoitoalan veto- ja pitovoiman laskussa. SuPerin keväällä 2026 julkaiseman jäsenselvityksen mukaan lähes neljännes ikääntyneiden palvelussa työskentelevä harkitsi alanvaihtoa jatkuvasti ja jopa puolet ajoittain. Henkilöstön rajut vähentämiset ja jäljellejäävien kasvanut työkuormitus ovat myrkkyä alalle juuri nyt.
Hoidon tarve ei ole vähenemässä – päin vastoin. On helppoa saada aikaan säästöjä lakkauttamalla palveluja, mutta niiden palauttaminen on huomattavasti vaikeampaa. Vanhustenhuollossa nyt tehtävät leikkaukset jättävät jälkeensä palveluvajeen, jonka korjaaminen vie vuosia ja tulee lopulta kalliimmaksi kuin sen ennaltaehkäiseminen.
Kirjoittaja
