Hyppää sisältöön

Yhteisöllinen asuminen ei saa olla vanhustenhoidon säästökeino

Iäkkäiden yhteisöllisestä asumisesta tulee SuPeriin runsaasti yhteydenottoja liiton jäseniltä. Yhteydenotot koskevat erityisesti asiakasturvallisuutta ja palveluiden laatua, kun hyvinvointialueilla on muutettu iäkkäiden ympärivuorokautista palveluasumista yhteisölliseksi asumiseksi riippumatta asiakkaiden hoitoisuudesta. Samalla ympärivuorokautisen hoidon tarve on yhteisöllisessä asumisessa korvattu kotihoidon ympärivuorokautisilla käynneillä. Tämä tarkoittaa, että yhteisöllisen asumisen yksikössä ei välttämättä ole omaa henkilökuntaa lainkaan, vaan siellä kotihoidon hoitajat käyvät tarpeen mukaan, kuten ympärivuorokautisen kotihoidon asiakkaiden luona.

Yhteisöllisen asumisen perusajatus on hyvä, mutta siitä on tullut säästökeino. Kaikille asiakkaille, esim. muistisairaille tai muille vaativaa hoitoa tarvitseville, yhteisöllinen asuminen ei ole sopiva palvelumuoto. SuPerin jäseniltä tulevat viestit ovat karuja: esimerkiksi eräs ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö muutettiin yhteisölliseksi asumiseksi, vaikka vain alle puolet asukkaista pystyi syömään itsenäisesti ja osa asukkaista ei pystynyt liikkumaan itse, jolloin heitä on avustettava nostolaitteella. Kaikki asukkaat eivät myöskään kyenneet hälyttämään apua turvarannekkeella.

Tilanteen selkeyttämiseksi SuPer on esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle ja Valviralle pyynnön ohjata hyvinvointialueita selventämään yhteisöllisen asumisen soveltuvuutta ja asiakaskriteereitä. Tämä ei ole vain asiakkaiden etu, vaan myös valvontaviranomaisten kannalta välttämätöntä. Nyt muodostuneessa tilanteessa on epäselvää, miten asiakaskriteerit määräytyvät kotihoidon, yhteisöllisen asumisen ja ympärivuorokautisen asumisen välillä.

Epäselvä tilanne synnyttää epätasa-arvoa – palveluiden laatu ja asiakkaiden kohtelu vaihtelevat hyvinvointialueittain ja jopa saman hyvinvointialueen sisällä. Samalla hoitajien työhyvinvointi vaarantuu ja eettinen kuorma kasvaa. Tämä ei ole kestävää työntekijän, asiakkaan eikä yhteiskunnan kannalta.

Laki velvoittaa hyvinvointialueita tarjoamaan laadukkaita, oikea-aikaisia ja riittäviä palveluja, jotka tukevat iäkkään hyvinvointia ja turvallisuutta. Yhteisöllisen asumisen tulee olla vaihtoehto vain silloin, kun se aidosti vastaa asiakkaan tarpeita, ei keinona säästää ympärivuorokautisesta hoidosta.

Päivi Inberg
SuPerin puheenjohtaja

”Yhteisöllisen asumisen tulee olla vaihtoehto vain silloin, kun se aidosti vastaa asiakkaan tarpeita, ei keinona säästää ympärivuorokautisesta hoidosta”.

– Päivi Inberg

Lisätietoja