Kuka kantaa vastuun ulkomaisten hoitajien rekrytoinnin onnistumisesta?
Suomessa ei ole lainsäädäntöä, joka sääntelisi ulkomaisten hoitajien rekrytointia. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa voi käytännössä ryhtyä rekrytoimaan hoitajia ulkomailta ilman erityistä osaamista tai valvontaa. Monet työnantajat ovatkin ulkoistaneet rekrytoinnin yksityisille yrityksille, mikä voi johtaa vastuukysymysten hämärtymiseen.
Tarve osaajille muualta maailmasta kasvaakin tulevaisuudessa, mutta rekrytoinnin on oltava vastuullista, läpinäkyvää ja eettisesti kestävää. Silloin siitä olisi apua tulevaisuuden hoitajapulaan.
Monet Suomeen rekrytoidut hoitajat eivät saa riittävästi kielikoulutusta. Ilman riittävää kielitaitoa hoitotyö on mahdotonta, ja se lisää vaaratilanteiden ja potilasvahinkojen riskiä. SuPerin tammikuussa 2025 julkaisema selvitys osoittaa, että kielitaidon puute aiheuttaa työpaikoilla vaaratilanteita ja kuormittaa työyhteisöjä: perehdytyksen lisäksi kollegat joutuvat opettamaan ammattitaidon ja toimimaan kielenopettajina oman työnsä ohessa.
”Vastuunkantajat häviävät usein siinä vaiheessa, kun työntekijä astuu lentokoneesta ulos.”
Rekrytointiprosessiin kuuluu, että lähtömaassa työntekijät aloittavat jonkinasteisen koulutuksen, joka sisältää suomen kielen koulutusta. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun työntekijä saapuu Suomeen? Vastuunkantajat häviävät usein siinä vaiheessa, kun työntekijä astuu lentokoneesta ulos. Moni työnantaja ostaa edullisimmat rekrytointipaketit, joissa kielikoulutus toteutetaan pelkästään verkossa eikä ole riittävän laadukasta.
Ruotsissa ja Norjassa rekrytointiin panostetaan merkittävästi enemmän: jopa 25 000 euroa työntekijää kohden. Suomessa vastaava summa on noin 4 000 euroa. Ero näkyy suoraan kielitaidossa ja työssä selviytymisessä.
Tällä hetkellä ei ole lainsäädäntöä, joka määrittelisi selkeästi vastuut ja valvonnan. Tämä rakenteellinen ongelma vaatii ehdottomasti lainsäädännöllistä puuttumista. Ilman selkeitä sääntöjä ja resursseja epäonnistumme koko yhteiskuntana. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jotta ulkomailta tulevilla hoitajilla olisi todellinen mahdollisuus onnistua ja hoitoala Suomessa voisi kehittyä eettisesti kestävällä tavalla.
Lisätietoja
