Valvonta ei saa pettää eikä omavalvonta yksin riitä
Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen valvonta on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta tärkeää. Valvonnan tehtävänä on varmistaa, että palvelut ovat turvallisia, laadukkaita ja lainmukaisia riippumatta siitä, tuotetaanko ne julkisesti vai yksityisesti. Valvonta ei ole pelkkä hallinnollinen velvoite, vaan se on suoraan yhteydessä ihmisten oikeuksiin, turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
Vuoden 2026 alussa toimintansa aloittava uusi lupa- ja valvontavirasto yhdistää nykyiset aluehallintovirastot ja Valviran. Uudistus tuo kaivattua selkeyttä ja vahvistaa kansallista valvontaa, mutta samalla korostuu entisestään hyvinvointialueiden ja kuntien oma vastuu palvelujen järjestämisestä ja valvonnasta.
Palvelujen siirtäminen yksityisille tuottajille ei vapauta julkista toimijaa valvontavelvoitteista. Tämä on paitsi juridinen, myös eettinen velvollisuus. Hyvinvointialueiden ja kuntien on varattava riittävät määrärahat lakisääteisten palvelujen tuottamiseen ja valvontaan. Taloudelliset haasteet eivät oikeuta laiminlyömään tätä vastuuta.
SuPerin kentältä saamat havainnot osoittavat, että hyvinvointialueiden omat valvontayksiköt ovat monin paikoin ottaneet tehtävänsä vakavasti. Ne ovat tarttuneet asianmukaisesti tietoonsa tulleisiin epäkohtiin ja osoittaneet, että valvonta voi toimia, kun sille annetaan riittävät resurssit ja selkeä mandaatti. Tämä on tärkeä viesti tilanteessa, jossa palvelujen ulkoistaminen lisääntyy ja valvonnan merkitys korostuu entisestään.
Omavalvonta on tärkeä osa palvelujen laadun varmistamista, mutta se ei yksin riitä. Omavalvontasuunnitelmat voivat jäädä irrallisiksi asiakirjoiksi, jos niiden toteuttamiseen ei sitouduta aidosti. Henkilöstö ei aina tunne suunnitelmien sisältöä, eikä epäkohtiin puuttuminen ole kaikissa yksiköissä psykologisesti turvallista. Työntekijöihin, jotka nostavat esiin ongelmia, voi kohdistua kielteisiä vastatoimia.
”Palvelujen siirtäminen yksityisille tuottajille ei vapauta julkista toimijaa valvontavelvoitteista. Tämä on paitsi juridinen, myös eettinen velvollisuus.”
Päivi Inberg
Viranomaisvalvonta on viime kädessä se mekanismi, joka turvaa asiakkaiden oikeudet silloin, kun omavalvonta pettää. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut osoittavat, että valvonnan laiminlyönti voi johtaa vakaviin seurauksiin, kuten esimerkiksi perusoikeuksien loukkauksiin sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Oikeusasiamiehen toimivaltuuksiin kuuluu myös mahdollisuus tehdä esitys syytteen nostamisesta, jos virkamiehen toiminnassa havaitaan rikosoikeudellisesti arvioitavaa menettelyä.
Valvonta ei ole pelkkä hallinnon tehtävä. Se on yhteiskunnan lupaus siitä, että jokainen saa tarvitsemansa hoivan, turvan ja kohtelun myös silloin, kun ei itse pysty sitä vaatimaan.
Lisätietoja
