Elämä ei mahdu algoritmiin – hoidon tarpeen arvio kuuluu ihmiselle
Suomen hallituksen ehdotus hoidon tarpeen arvioinnin siirtämisestä teknologia avusteiselle laitteelle herättää kysymyksen, joka koskee terveydenhuollon ydintä: Voiko ihmisen todellinen hätä tai piilossa olevat asiat paljastua ilman toista ihmistä? Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, ja pelkkien oireiden mekaaninen arviointi voi johtaa pahasti harhaan.
Hoitotyön ammattilaiset kyllä tietävät, että todellinen tilanne paljastuu usein vasta luottamuksen syntyessä. Luottamus ei synny potilaan naputellessa kaavamaista oirekyselyä. Se syntyy inhimillisessä vuorovaikutuksessa – hetkessä, joka ei ole yleensä ennakoitavissa eikä pakotettavissa.
Luottamus avaa oven sille, mitä ei sanota ääneen
Kerron esimerkin omalta hoitajan uraltani: Eräässä tavalliselta vaikuttaneessa puhelussa potilas otti yhteyttä fyysisen vaivan vuoksi. Keskustelu eteni rutiininomaisesti oireista keskustellen, kunnes hetken päästä omat vaistoni kertoivat, että taustalla on nyt jotakin vakavampaa.
Rauhallinen keskustelu jatkokysymyksineen ja turvallinen tilanne avasivat potilaalle mahdollisuuden kertoa jotakin oleellisempaa. Potilas kertoi itsetuhoisista ajatuksista: asiasta, joka ei millään tavalla liittynyt soiton alkuperäiseen syyhyn ja joka ei olisi tullut ilmi ilman tilan antamista ja luottamuksellista ilmapiiriä.
Juuri tällaiset hetket osoittavat, että oire ei aina kerro ongelman todellista luonnetta tai vakavuutta, ja siksi hoidon tarpeen arvio on enemmän kuin tekninen kysymyssarja.
Hoidon tarpeen arvio on kokonaiskuvan hahmottamista
Hoitotyössä hoidon tarpeen arvio perustuu oirekartoituksen lisäksi moniin hienovaraisiin elementteihin, kuten äänen sävyyn, siihen mitä ei sanota mutta on aistittavissa, kykyyn nähdä oireen takaa ihminen ja hänen elämäntilanteensa. Se on hiljaista tietoa eli hoitajan ammattitaitoon ja kokemukseen sekä vuorovaikutukseen pohjautuvaa arviointia.
Lähihoitajien osaamista tulee hyödyntää hoidon tarpeen arvioinnissa
Hoitotyön käytännössä on selvää, että lähihoitajat ovat päteviä tekemään hoidon tarpeen arvioita, kun perehdytys on hyvä ja vastuut on kirjattu selkeästi: Yksikään terveydenhuollon ammattilainenhan ei putkahda oppilaitoksesta ulos täysin valmiina osaajana, jonka voisi sijoittaa mihin työyksikköön tahansa.
Lähihoitajien vahvuus on kokonaisvaltainen ihmisen ymmärtäminen: koulutus sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnassa antaa heille välineet huomioida niin fyysiset-, sosiaaliset kuin psyykkiset tekijät. Jos lähihoitajien roolia kavennetaan ja samalla luotetaan hoidon tarpeen arvioinnissa ainoastaan teknologiaan, menetetään juuri se inhimillinen tekijä, joka on usein elintärkeää.
Kirjoittaja
