Molemmat lakihankkeet ovat etenemässä eduskuntaan syksyllä. Puolen vuoden päästä lait voivat olla jo voimassa. Ratkaisun hetket työntekijöiden työsuhdeturvan tulevaisuuden kannalta ovat siis pian käsillä.

Irtisanomisen helpottaminen

Irtisanomissuoja ei Suomessa ole tälläkään hetkellä muihin maihin vertailtuna erityisen korkea. Nykyisin työntekijän voi irtisanoa vain asiallisesta ja painavasta syystä. Työntekijän edellytetään tämän lisäksi vakavasti rikkovan tai laiminlyövän olennaisia velvoitteitaan.

Jatkossa työntekijän henkilöperusteisiin irtisanomiseen riittäisi asiallinen syy. Tämä hallitusohjelman mukainen muutos painavan syyn poistamisesta ei kuitenkaan riittänyt hallitukselle, vaan lakiin esitetään vielä tätä huomattavasti pidemmälle meneviä muutoksia työntekijöiden irtisanomissuojaan.

Näistä esimerkkeinä mainittakoon sallittujen irtisanomisperusteiden listaaminen lakiin ja alisuoriutumisen lisääminen irtisanomisperusteeksi. Lisäksi varoitusmenettelyyn esitetään muutoksia ja uudelleensijoitusvelvoitetta halutaan rajata huomattavasti. Nämäkin muutokset tulevat kannustamaan työnantajia työntekijöiden irtisanomiseen.

Muutoksilla on tarkoitus alentaa irtisanomiskynnystä, mutta se mihin tämä kynnys asettuu jää lopulta tuomioistuinten arvioitavaksi, sillä kyse on irtisanomisharkinnassa aina kokonaisarvioinnista. Esimerkiksi alisuoriutumisen kirjaaminen lakiin tuskin selventää irtisanomiskynnystä tämän perusteen osalta.

Selvää on, että uudet tulkintaongelmat ja pitkään jatkuva epävarmuus ei ole kenenkään etu – ei myöskään työnantajan, joka ehkä lakimuutoksesta intoutuneena lähtee herkemmin irtisanomaan työntekijöitä. Voimassa olevaa säännöstä ja varoitusprosessia voitaisiin selkeyttää myös ilman mittavia muutoksia irtisanomispykälään.

Määräaikaisten työsopimusten käytön helpottaminen

Määräaikaisia työntekijöitä koskevan lakihankkeen taustalla olevan hallitusohjelmakirjauksen mukaan nykyistä sääntelyä määräaikaisesta työsopimuksesta muutetaan siten, että jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena myös ilman erityistä perustetta vuodeksi.

Samalla varmistetaan, ettei muutos lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Hallitus on kuitenkin esityksessään hylännyt täysin jälkimmäisen tavoitteen ja on sallimassa työntekijöiden jatkuvan kierrättämisen määräaikaisissa työsuhteissa.

Esityksen mukaan määräaikaisen sopimuksen tekeminen ei edellytä perusteltua syytä, jos kysymys on ensimmäisestä työsopimuksesta työnantajan ja työntekijän välillä. Ensimmäisen sopimuksen enimmäiskesto voisi esityksen mukaan olla vuosi, mutta esitys mahdollistaisi myös sopimuksen pätkimisen enintään kolmeen osaan. Pysyvä työvoimantarve ei estäisi tällaisten ensimmäisten määräaikaisten sopimusten tekemistä.

SuPer ennakoi, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla esitetty sääntely voisi johtaa määräaikaisten työsopimusten käytön merkittävään lisääntymiseen. Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen rooli ensisijaisena työsuhdemuotona heikkenisi. Käytännössä sääntely mahdollistaisi myös määräaikaisten sopimusten käytön koeajan korvaajana. Tämä tarkoittaa työntekijän näkökulmasta koeajan tyyppisen epävarmuuden jatkumista pätkittyjen määräaikaisten sopimusten kautta vähintään vuoden ajan.

Sama lakihanke sisältää myös esitykset lomautusilmoitusajan lyhentämisestä 14 päivästä 7 päivään sekä takaisinottovelvollisuuden poistamisesta alle 50 työntekijää työllistäviltä työnantajilta. Myös nämä esitykset heikentävät työntekijöiden työsuhdeturvan kokonaisuutta. Mitään tasapainottavia toimia työntekijöille ei lakihankkeissa esitetä huolimatta julkisen vallan vastuusta huolehtia työvoiman suojelusta.

Riskit ja haitat ovat selvästi mahdollisia hyötyjä suuremmat

SuPer on voimakkaasti vastustanut lakihankkeita läpi valmisteluprosessien ja tämä työ jatkuu edelleen. Molempien lakihankkeiden taustalla on ollut hallituksen tavoite helpottaa työllistämistä ja parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä ovatko valitut keinot tehokkaita tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Esitysten perusteella lainsäädännön tasolla irtisanominen ja määräaikaisten sopimusten käyttö helpottuisi samalla tavalla kaikilla työnantajilla – myös suurilla julkisilla työnantajilla, kuten hyvinvointialueilla. Irtisanomisperusteiden osalta tosin osalla miesvaltaisista aloista on työehtosopimuksella sovittu paremmasta irtisanomissuojasta. Näin ollen irtisanominen helpottuisi käytännön työelämässä enemmän naisvaltaisilla aloilla, ellei näiden alojen tes-neuvotteluissa saada sovittua paremmasta irtisanomissuojasta.

Myös erityisesti määräaikaisia työsuhteita koskeva heikennys kohdistuisi voimakkaasti juuri julkisella sektorilla työskenteleviin nuoriin naisiin vaikuttaen heidän perheenperustamismahdollisuuksiinsa ja lisäten syrjintää. Lakimuutoksen ei tulisi koskettaa lainkaan julkisia tai muita suurempia työnantajia.

SuPer korostaa, että syrjinnän lisääminen lakihankkeella, jolla ei edes tutkimustiedon valossa olisi selviä myönteisiä vaikutuksia kansantalouteen tai työllisyyteen, ei voi missään tilanteessa olla hyväksyttävää. Esityksen riskit ja haitat ovat selvästi mahdollisia hyötyjä suuremmat.

Molemmat lakiesitykset kaipaavat edelleen kipeästi työoikeuden suojankohteen mieleen palauttamista. Tarkoitus on suojella työntekijää, ei työnantajaa yritystoimintaan kuuluvalta riskiltä, hallinnollisilta velvoitteilta tai kustannuksilta.