Sote-mallin kriisi vaatii rohkean korjausliikkeen – kuntayhtymämalli on mahdollisuus
Suomen hyvinvointialueet elävät jatkuvassa yt-neuvottelujen ja rahapulan kierteessä. Lakisääteisten palvelujen turvaaminen ei enää onnistu monilla alueilla, ja kansalaiset ovat ajautumassa eriarvoiseen asemaan: osa pystyy turvautumaan yksityisiin palveluihin ja vakuutuksiin, kun taas toiset jäävät jonottamaan hoitoa, jonka saatavuus heikkenee päivä päivältä. Onko tämä se malli, jota kansa todella halusi?
Kun maakuntapohjainen hyvinvointialuemalli syntyi, tuskin yksikään puolue oli siihen aidosti tyytyväinen. Malli oli aluepolitiikan kompromissi, joka rakentui unelmahöttöön. Nyt, muutaman vuoden jälkeen, sen heikkous on paljastunut. On aika nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi ja myöntää, että nykyinen malli ei vastaa kansan syvien rivien todellista tahtoa.
Sote-henkilöstö näkee arjessaan palvelutarpeen kasvun, pitkät hoitojonot ja riittämättömät resurssit. Silti jopa lähihoitajia ja sairaanhoitajia irtisanotaan, vaikka heistä oli vielä hetki sitten huutava pula. Ja huutava pula on taas muutaman vuoden päästä. Nykyinen malli säästää itsensä hengiltä. Jos joku on tähän tyytyväinen, hän voi nostaa käden ylös, mutta harva niin tekee. Nykymallin puutteet eivät korjaannu pelkällä rahoituslain paikkauksella, sillä vakava valuvika on rakenteissa. Tarvitsemme mallin, joka kestää vuosikymmeniä.
Hyvinvointialueiden synty oli pitkän pihtisynnytyksen tulos, ja ensimmäiset vuodet ovat osoittaneet mallin elinkelvottomuuden. Se ei selviä edes perustehtävästään, vaikka Valtioneuvoston tuore selonteko yrittää vakuuttaa toista. Puolueiden on vaikea tehdä aloitetta muutokseen, vaikka ainakin jo yksi hallituspuolue on vaatinut rahoituslain avaamista.
On aika myöntää virhe ja tehdä rohkea korjausliike.
Kuntayhtymämalli oli jo lähellä toteutumista edellisellä vuosikymmenellä, mutta kaatui kaksikerroksisen kuntayhtymämallin mahdottomuuteen. Jos silloin olisi valittu yksitasoinen kuntayhtymämalli, kuten nyt esitetään, soten tilanne olisi aivan toinen. SuPer tarjosi mallia jo vuodesta 2010, mutta puolueet eivät tarttuneet siihen. Menneitä ei kannata kaivella, sillä nyt on katsottava eteenpäin ja mietittävä keinot tästä ahdingosta nousemiseen.
Kukaan ei toivonut mallia, jossa vanhukset viedään kauas pois omilta asuinseuduiltaan ja omaisistaan, vain siksi, ettei omassa kunnassa enää ole palveluja. Kukaan ei halunnut tilannetta, jossa päivystykseen on matkaa kymmeniä tai satoja kilometrejä, koska palvelupisteverkosto kutistuu. Kukaan ei toivonut, että sotepalvelujen omavastuuosuuksien jälkeen kansalaisilla ei enää riitä rahat lääkkeisiin ja ruokaan. Joidenkin on jo pakko valita, kumman jättää väliin.
On aika myöntää virhe ja tehdä rohkea korjausliike. Kuntayhtymämalli tarjoaa mahdollisuuden rakentaa sote-palvelut uudelle, kestävälle pohjalle. Sellaiselle perustalle, joka turvaa palvelut, sote-henkilöstön työpaikat ja kansalaisten todellisen yhdenvertaisuuden. Nyt ei tarvita esteitä, vaan ratkaisuja. On aika tehdä päätös, joka kestää aikaa ja kantaa koko kansan.
Kirjoittaja
