Hyppää sisältöön

Kotihoidon hoitajat eettisen kuorman kasvavan taakan alla

Viime keväänä sosiaali- ja terveysministerin kommentit kotihoidon hoitajien työstä herättivät ansaittua närkästystä.

Ministerin mukaan hoitajat “ramppaavat vastentahtoisten vanhusten luona”, ja tästä syystä fyysisiä asiakaskäyntejä voisi vähentää ja jopa säästää 16 miljoonaa euroa. Todellisuudessa kotihoidon hoitajat ovat hyvinvointialueilla olleet jo pitkään äärirajoilla.

Asiakaslistat ovat täynnä, ja jos vuorosta puuttuu hoitajia, heidän asiakaskäyntinsä jaetaan muiden hoitajien harteille. Siirtymisiin kuluvaa aikaa ei aina huomioida, tai se arvioidaan alakanttiin.

Lopputuloksena hoitaja ei ehdi olla asiakkaan luona edes sitä aikaa, josta asiakas maksaa. Tämä alkaa vaikuttamaan siltä, että hyvinvointialue pettää tai jopa varastaa asiakkaalta. Hoitajan työpäivät venyvät, ja kiireen keskellä mahdollisuus kohdata asiakas inhimillisesti jää vain kauniiksi toiveeksi ja kaukaiseksi unelmaksi.

On hyvä muistaa, että kotihoidossa ei enää hoideta vain hyväkuntoisia ikäihmisiä, vaan yhä useammin kyseessä ovat monisairaat, muistihäiriöiset ja paljon apua tarvitsevat vanhukset. He eivät selviä arjesta ilman toisen ihmisen tukea.

Yhteisöllinen asuminen on kehitetty vastaamaan tähän tarpeeseen. Siinä vanhus voi asua omassa huoneessaan ja osallistua yhteisiin ruokailuihin ja virkistystoimintaan. Tämä säästäisi kotihoidon resursseja, kun siirtymäajat poistuvat. Kuitenkin hyvinvointialueiden hoitoon pääsyn kriteerit voivat estää monia apua tarvitsevia pääsemästä yhteisölliseen asumiseen ja esimerkiksi alentunut psyykkinen tai kognitiivinen toimintakyky voi olla este.

Todellisuudessa yhteisöllisessä asumisessa asuvat usein kaikkein vaikeimmin muistisairaat ja paljon apua tarvitsevat vanhukset. Joillakin alueilla tehostettu ympärivuorokautinen hoito on muutettu yhdessä yössä yhteisölliseksi asumiseksi pelkästään säästösyistä. Päätökset tehdään virkavastuulla, mutta niiden vaikutukset näkyvät arjessa: asukkaat eivät saa sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita, eikä yksiköissä ole henkilöstömitoitusta.

Moni asia on toki paremmin kuin ennen, mutta vanhusten hoidossa otetaan nyt takapakkia. Hoitajat kokevat uupumusta, koska eivät pysty tekemään työtään sydämellä ja vanhusta kuunnellen. On tärkeää, että hoitajat muistavat tehdä ilmoituksia työssä kuormittumisesta ja uskaltavat nostaa epäkohdat esiin. Vain näin toimimalla voimme vaikuttaa tilanteeseen ja tuoda esiin kotihoidon todelliset haasteet.

”On hyvä muistaa, että kotihoidossa ei enää hoideta vain hyväkuntoisia ikäihmisiä, vaan yhä useammin kyseessä ovat monisairaat, muistihäiriöiset ja paljon apua tarvitsevat”.

Lisätietoja

Minna Aittakallio
Asiantuntija
Minna Aittakallio
09 27279298

Vanhustyö, päihde- ja mielenterveystyö

Lisää aiheesta