Ammattiyhdistysliikkeen olemassaolo vahvistaa demokratiaa
Maailma näyttää yhä selvemmin ajautuvan rahan ehdoilla toimivaksi. Politiikkaa ohjaa yhä useammin taloudellisesti vahvat toimijat, joilla on resursseja vaikuttaa päätöksentekoon pitkäjänteisesti ja tehokkaasti. Herää kysymys: mihin poliitikon tulisi nojata varmistaakseen työnsä jatkuvuus?
Yksi vaihtoehto on luottaa vaikutusvaltaisiin ja varakkaisiin tahoihin edellyttäen, että politiikka kulkee niiden etujen mukaisesti. Toinen vaihtoehto on luottaa kansaan ja siihen, että äänestäjät palkitsevat uudella kaudella silloin, kun kokevat tulleensa aidosti edustetuiksi.
Tässä on politiikan tärkein kysymys: onko politiikan tehtävä ensisijaisesti vallan ja resurssien keskittäminen vai tavallisten kansalaisten arjen ja oikeuksien puolustaminen?
Kun tarkastelemme maailmaa ympärillämme, monessa suuressa valtiossa on nähtävissä kehitys, jossa kansalaisten kokemus vaikutusmahdollisuuksista heikkenee. Rahan rooli politiikassa on kasvanut merkittävästi. Kehitys herättää huolta demokratian tulevaisuudesta.
”Olennaista ei ole vain se, ketkä ovat vallassa, vaan se keihin he kokevat olevansa vastuussa.”
Harri Järvelin
Miten demokratiaa ja politiikan uskottavuutta voidaan vahvistaa? Mahdollinen vastaus löytyy järjestäytyneestä kansalaisyhteiskunnasta. Maailman laajimmin yhteisiä etuja ajava liike on ammattiyhdistysliike.
Tässä ei ole kyse paluusta vanhaan vastakkainasetteluun, vaan siitä kuka kykenee kokoamaan suuren joukon ihmisiä yhteisten oikeuksien ja demokraattisten sääntöjen taakse. Ammattiyhdistysliike toimii lähes kaikissa maissa tavoittaen suuren osan työikäisestä väestöstä. Se on yksi harvoista rakenteista, joilla on todellista kykyä tasapainottaa taloudellista valtaa.
Samalla on myönnettävä, ettei ammattiyhdistysliike ole ongelmaton. Sen on uudistuttava, laajennettava näkökulmiaan ja tarkasteltava omaa rooliaan koko yhteiskunnan, ei vain jäsenten, näkökulmasta. Tämä ei ole mahdotonta, mutta se vaatii sekä ay-liikkeeltä että poliitikoilta halua vuoropuheluun.
Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ammattiyhdistysliike nähdään usein vastapuolena lähes puoluekannasta riippumatta. Onko tämä vastakkainasettelu välttämätöntä, vai voisiko yhteistyö vahvistaa sekä demokratiaa että poliitikkojen yhteyttä äänestäjiin?
Kysymys poliitikoille ja kaikille kansalaisille: Haluammeko vahvistaa demokratiaa siten, että valitut edustajat kokevat olevansa vastuussa äänestäjilleen? Vai hyväksymmekö kehityksen, jossa päätöksenteko etääntyy yhä kauemmas tavallisista ihmisistä?
Demokratia ei rapistu hetkessä, vaan vähitellen kun päätöksenteko etääntyy ihmisistä. Siksi olennaista ei ole vain se, ketkä ovat vallassa, vaan se keihin he kokevat olevansa vastuussa.
Onko ammattiyhdistysliike tulevaisuudessa osa ratkaisua vai jääkö se pysyvästi sivuun samalla, kun taloudellinen valta kasautuu yhä harvemmille?
Kirjoittaja
