Hyppää sisältöön

Hoivateknologia hälyttää hoitajan paikalle, mutta se ei tee itse hoitotyötä

Vanhustyötä tekevät hoitajat ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä seuraavat huolestuneena hallituksen toimia lain muuttamiseksi siten, että teknologia voidaan laskea osaksi henkilöstömitoitusta. Työnantajat tekivät kaavamaisia henkilöstövähennyksiä edellisen lakimuutoksen myötä tammikuussa 2025, vaikka laki määrää, että mitoituksen on oltava korkeampi, jos asiakkaiden hoidon tarve sitä vaatii.

Hoitajat kokevat, että hoidon laatu ja asiakasturvallisuus ovat jo tällä hetkellä uhattuna. Työntekijät väsyvät, eettinen kuorma on kasvanut ja työn mielekkyys on kadonnut.

Hoivateknologia on tervetullut apu muun muassa tilanteessa, jossa ympärivuorokautiseen hoitoon pääsevät vanhukset ovat pääosin hyvin monisairaita. Teknologia on kuitenkin vain valvonnallinen tuki. Laite hälyttää hoitajan paikalle, mutta se ei tee itse hoitoa. Esimerkiksi painehaavoja ehkäisevään asentohoitoon tarvitaan usein kaksi hoitajaa.

”Onkin todennäköistä, että painevaurioiden kokonaiskustannukset kasvaisivat, eikä hallituksen hakemaa 36 miljoonan euron säästöä saavuteta.”

Päivi Inberg

Käytännössä henkilöstöä tultaisiin vähentämään yövuorosta, minkä seurauksena asukkaat saisivat asentohoitoa vasta aamuvuoron aloittaessa. Onkin todennäköistä, että painevaurioiden kokonaiskustannukset kasvaisivat, eikä hallituksen hakemaa 36 miljoonan euron säästöä saavuteta. Arvion mukaan painehaavojen kustannukset ovat Suomessa 2–3 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista eli vuosittain noin 460–920 miljoonaa euroa. Painevaurioiden ennaltaehkäisy on puolestaan kustannustehokasta ja potilaan näkökulmasta myös inhimillistä.

Sote-säästöjä voidaan saavuttaa ennaltaehkäisevällä ja laadukkaalla hoidolla. Siihen tarvitaan riittävästi ammattitaitoista ja osaavaa henkilöstöä vuorokauden jokaisella tunnilla. On myös eettisesti väärin lisätä hauraassa asemassa olevin vanhusten kipua, yksinäisyyttä ja turvattomuuden tunnetta. Lainsäädännöllä on turvattava ihmisarvoisen elämän edellytykset myös ikäihmisille.

Kirjoittaja