Omassa puheenvuorossaan SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg toi esiin lähihoitajan osaamisen osana varhaiskasvatuksen tiimiä.

– Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja on arjen vankkumaton peruskallio ja hoivatyön sydän. Hän tuntee lasten rutiinit läpikotaisin, huomaa pienimmätkin muutokset lapsen voinnissa ja tarjoaa sen turvallisen, lämpimän sylin juuri silloin, kun ikävä yllättää tai väsymys iskee. Hoitajan ammattitaito takaa sen, että arki rullaa turvallisesti ja jokainen lapsi tulee kohdatuksi perustarpeitaan myöten.

Inberg pitää arvokkaana sitä, että eri ammattiryhmät työskentelevät yhdessä lapsen parhaaksi. Vuorovaikutteisella yhteistyöllä on vaikutusta myös työhyvinvointiin ja jaksamiseen arjessa.

– Hyvä tiimityö on parasta mallioppimista siitä, miten tehdään yhteistyötä ja tullaan toimeen toisten kanssa, Inberg totesi.

”Hoitajan ammattitaito takaa sen, että arki rullaa turvallisesti ja jokainen lapsi tulee kohdatuksi perustarpeitaan myöten.”

– Päivi Inberg

Hoivaa vai pedagogiikkaa?

Ammatillisen koulutuksen opettajanakin toiminut väitöskirjatutkija ja lehtori Olli Kamunen näkee lastenhoitajien ammattiosaamisen merkittävyyden varhaiskasvatuksen laadussa. Kamunen arvostaa suomalaisen varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaista ajattelua: on oikeus leikkiä ja oppia, ja olla myös tekemättä mitään.

– Hoiva ei ole pedagogiikan vastakohta, vaan olennainen osa laadukasta varhaiskasvatusta. Lastenhoitajien osaaminen on varhaiskasvatuksen laadun ytimessä.

Kamusen mukaan tutkimuksessa on jäänyt liian vähälle huomiolle ammattilaisten näkökulma. Hän itse tutkii muun muassa lastenhoitajien roolia muuttuvassa ympäristössä.

Alustavat tutkimustulokset kertovat, että lastenhoitajilla on vahva tunneperäinen sitoutuminen työhönsä. Se ei kuitenkaan poista sitä, että ihminen voi olla väsynyt ja kuormittunut työssään. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että työympäristö ja työtehtävät tukevat työntekijän jaksamista.

– Hyvä johtaminen tarkoittaa myös sellaisen toimintakulttuurin rakentamista, missä jokainen työntekijä tuntee olevansa tärkeä osa työyhteisöä, Kamunen sanoi.

Laki takaa lasten oikeudet

Kuinka vaarallista päivähoito on lapselle? Mikä on naisen paikka? Opetusneuvos Kirsi Alila Opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertasi vuosien varrella käytyä keskustelua varhaiskasvatuksessa Suomessa.

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden kehitys alkoi ennen 90-luvun lamaa, jolloin alle 3-vuotiaat pääsivät sen piiriin. Vuonna 1996 varhaiskasvatus taattiin lakisääteisesti kaikille alle kouluikäisille.

Alila sekä lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttivat, kuinka tärkeää on taata laissa subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. 30 vuoden ajanjaksoon sisältyy myös vaihe, kun oikeutta rajattiin neljän vuoden ajan. Samaan aikaan myös henkilöstön määrää suhteessa lapsiin kiristettiin, kunnes Marinin hallitus palautti aikaisemmin voimassa olleet säädökset.

– Vastuu lapsen oikeuden toteutumisesta on yhteiskunnalla. Tässä taloustilanteessa tehdään paljon leikkauksia, mutta varhaiskasvatuksen osalta niistä puhutaan vähän, Pekkarinen sanoi.

Matka 1800-luvun lopun lastentarhojen köyhäinhoidosta tavoitteelliseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen on ollut pitkä. Vuonna 2024 varhaiskasvatuksen osallistumisaste oli jo 80 prosenttia. Kansainvälisesti tarkastellen varhaiskasvatuksen henkilöstö on Suomessa koulutettua ja motivoitunutta.

Pekkarinen nosti esiin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) selvityksen varhaiskasvatuksen laadusta. Se antaa ratkaisuja niihin ongelmiin, joista mediassa puhutaan. Laatua tukevat muun muassa ryhmien ja henkilöstön pysyvyys, henkilöstön koulutus ja sopiva työkuorma sekä varhaiskasvatusta ohjaava suunnitelma.

Varhaiskasvatus on turvaa ja elinvoimaa

Varhaiskasvatus on yksi harvoista kunnan palveluista, joka koskettaa samanaikaisesti lapsia, perheitä, työnantajia, koulutusta ja kunnan elinvoimaa.

Kuntaliiton kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen totesi, että varhaiskasvatus on kunnan tulevaisuuspalvelu. Se on myös kunnan tärkein ennaltaehkäisevä hyvinvointipalvelu lapsiperheille. Subjektiivinen varhaiskasvatus maksaa paljon, joten Lahtinen kehotti pohtimaan sen merkitystä monesta näkökulmasta.

– Jos meillä ei olisi subjektiivista oikeutta, olisiko meillä nykyistä enemmän lapsia lastensuojelun piirissä?
Myös lapsiasianvaltuutettu totesi, että varhaiskasvatus tuo lapselle turvaa: päiväkoti on usein paikka, jossa huomataan perheen haasteet ja voidaan tehdä korjauksia.

Miltä näyttää varhaiskasvatuksen tulevaisuus?

Lapsiasiainvaltuutettu Pekkarinen ennakoi, että pienten lasten määrä varhaiskasvatuksessa lisääntyy, jolloin palveluita tulee muokata vauvojen tarpeisiin.

– YK:lla on tavoite, että varhaiskasvatus olisi maksutonta kaikille maailman lapsille. Tämä on merkittävä kunnianosoitus subjektiiviselle varhaiskasvatusoikeudelle. Suomi on saanut olla tässä hyvänä mallimaana, Pekkarinen sanoi.

Arvostus ei synny tyhjästä. Se ei tule pelkästään siitä, että palvelua tarvitaan, vaan myös palvelun sisällöstä, totesi opetusneuvos Alila. Oikeus varhaiskasvatukseen on hieno asia ja laadukasta varhaiskasvatusta tulee kehittää.

Samoilla linjoilla oli Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi: – Nyt tehtävämme on varmistaa oikeuden toteutuminen käytännössä yhdenvertaisina mahdollisuuksina oppia ja kasvaa.

Varhaiskasvatuksen juhlaseminaari 6.11.2026

30-vuotisjuhlaseminaarin järjestivät ammattijärjestöt SuPer, Talentia, JHL ja Slal perjantaina 6. marraskuuta Helsingissä Metropolia-ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella.

Yllä mainittujen lisäksi seminaarissa kuultiin puheenvuorot Talentian ja JHL:n puheenjohtajilta Jenni Karsiolta ja Håkan Ekströmiltä sekä Metropolia AMK:n ja TAMK:n lehtoreilta Satu Hakaselta ja Piia Roosilta. Seminaarin päätti Suomen Supernanny eli psyko- ja perheterapeutti Pia Penttala.

Paikalla oli myös superilaisia kasvatus- ja ohjausalojen ammattilaisia, he kokoontuivat tämän jutun pääkuvaan.

Katso myös