Oikeus hyvään ikääntymiseen – etuoikeus vai ihmisoikeus?
SuPer kutsui päättäjät, asiantuntijat ja hoitotyön ammattilaiset keskustelemaan yhdestä tulevaisuutemme tärkeimmistä kysymyksistä: Miten turvaamme ihmisarvoisen ikääntymisen Suomessa myös tuleville sukupolville?
Keskiviikkona 28. lokakuuta Musiikkitalossa pohdittiin toimittaja Jan Anderssonin johdolla muun muassa sitä, mistä löydämme riittävästi koulutettuja ammattilaisia samalla kun Suomen väestö ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa.
Keskusteluun osallistuivat SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger, lähihoitaja Sini Nurmi, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n toimitusjohtaja Henrika Nybondas-Kangas ja eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko.
Iäkkäiden palvelujen nykytila on huono – miten käy tulevan?
Keskustelun alustuksen pitänyt professori Teppo Kröger on tutkinut ikääntyneiden palveluja koko 30-vuotisen tutkijanuransa ajan. Hän muistutti, että yli 85-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu Suomessa tulevan 20 vuoden aikana, ja tullaan samanlaiseen tilanteeseen kuin Japanissa tänä päivänä ollaan. Vanhuspalveluiden osuus bruttokansantuotteesta kasvaa Suomessa erityisesti 2030-luvulla – siitä huolimatta Ruotsi ja Norja käyttävät jo nyt enemmän rahaa iäkkäiden palveluihin. Tästä näkökulmasta katsottuna tulevaisuus ei ole mahdoton.
Toisaalta professorin toivo on alkanut hiipua, sillä viimeisen 15 vuoden aikana iäkkäiden palveluiden tila on ollut kiihtyvässä laskukierteessä. Krögerin ryhmän tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia ympärivuorokautisessa palveluasumisessa työskentelevistä hoitajista harkitsee siirtyvänsä pois alalta. Tilanne on lähes yhtä huono kotihoidon puolella.
Tilaisuuden alkupuolella kuultiin myös kokemusasiantuntijan puheenvuoro, kun hoitotyön opettajanakin toiminut osa-aikainen omaishoitaja ja kansanedustaja Paula Risikko kertoi tunnistavansa professorin esiintuomat ongelmat. Siksi työpaikoilla henkilöstöä tulisi olla riittävästi, koulutuksessa tulisi olla soveltuvuustestit ja enemmän lähiopetusta sekä hoitajien kielitaito tulisi varmistaa. Risikko kannattaa myös vahvempaa valvontaa ja yllätystarkastuksia hoivakoteihin.
Entisenä ministerinä Risikko näkee, että vanhuspalvelulaissa tulisi entisestään vahvistaa asiakkaiden oikeuksia. Lisäksi ikääntyneille tulisi taata oikeus saada palveluita kohtuullisessa ajassa palvelutarpeen arvioinnin jälkeen.
Onko tavoite kotona asumisesta oikea?
Paneelikeskustelussa lähihoitaja Sini Nurmi kertoi kotihoidossa tapahtuneesta muutoksessa: Kotihoitoon pääsee asiakas, joka tosiasiassa tarvitsisi ympärivuorokautista hoivaa. Huoli asiakkaiden pärjäämisestä on läsnä joka päivä. – Tällä hetkellä kaikki ikäihmiset eivät elä ihmisarvoista elämää, sillä kotihoidon kriteerit on viety niin korkealle. Siihen olisi ratkaisuja: voisiko olla matalan kynnyksen palveluja, jolloin autettaisiin asiakkaita arjessa ja tuettaisiin toimintakykyä?
– Poliittisissa päätöksissä on korostettu kotona asumisen tärkeyttä – onko tavoite oikea? toimittaja Jan Andersson kysyi panelisteilta.
Päivi Inbergin mielestä tavoite ei sinänsä ole väärä. Ongelma on siinä, että kotihoitoa on vähitellen heikennetty sen sijaan, että sitä olisi kehitetty ja resursoitu riittävästi. – Mitä se aidosti tarkoittaa, kun sanotaan että hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään?
Inberg nosti esiin huolen siitä, että nykymenolla moni hoitaja lähtee toiselle alalle, eikä jatkossa saada ammattitaitoisia hoitajia työhön. – Me tarvitsemme koulutettua hoitohenkilöstöä, erityisesti lähihoitajia, jotka ovat kantava voima ikäihmisten palveluissa.
Myös KT:n toimitusjohtaja Henrika Nybondas-Kankaan mielestä henkilöstön saatavuus on haaste. Lopulta kyse on poliittisista päätöksistä ja arvovalinnoista.
Omaisten vastuuta ikääntyneiden hoivasta ei voi kasvattaa
Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että omaiset kantavat jo nyt valtavan vastuun ikääntyneistä läheisistään. Vastuun kasvattaminen ei ole kestävää sen enempää inhimillisestä kuin kansantaloudellisestakaan näkökulmasta.
Teppo Kröger kuvasi, että viimeisen parinkymmen vuoden aikana perheistä on tullut palveluntuottajia. Se on muuttanut rooleja perheissä, vaikka kaikki omaiset tai hoidettavat eivät sitä haluaisi. – Julkisella vallalla on kuitenkin vastuu siitä, että kaikki ikäihmiset saavat tarvitsemansa palvelut.
Sini Nurmi nosti esiin omaishoitajien jaksamisen: – Milloin omaishoitaja voi nauttia eläkepäivistä? Kun omainen kuolee, tulee uupuneesta omaishoitajasta hoidettava.
Henrika Nybondas-Kangas totesi, että koulutetusta henkilöstöstä on pidettävä kiinni. Kun talous jälleen lähtee kasvuun, jokaista ammattilaista tarvitaan omassa työssään.
Teknologian mahdollisuudet ja haasteet nousivat keskustelussa vahvasti esiin.
– Hoitotyö on ihmiseltä ihmiselle. Sitä voi helpottaa teknologialla esimerkiksi puheentunnistuksen avulla tehtävän kirjaamisen kautta. Monet asiakkaat eivät kuitenkaan osaa käyttää etähoivalaitteita, eivätkä hoitajat voi havaita kaikkea kameran välityksellä, Paula Risikko sanoi.
Päivi Inberg kertasi SuPerin kannan: teknologia on työtä tukeva elementti, jotta asiakas pärjää kotona pidempään ja työntekijät jaksavat työssä. Kuten muutkin panelistit, Inberg korosti ihmisläheistä työtä. – Haluan, että minua hoitaa koulutettu ammattilainen, erityisesti elämän loppuvaiheessa.