Olen terveydenhuollon ammattilainen, mutta kuluva kesä koetteli toden totta ymmärrystäni ja antoi todellisuusterapiaa tämän päivän sotesta.

Jo 80 vuoden iän ohittanut läheisemme on joutunut pyöritykseen, jonka vauhti on kiihtyvä. Samoin meidän omaisten huoli hänen voinnistaan ja pärjäämisestään on läsnä koko ajan ja näimme tilanteen etenevän, ongelmien ja avun tarpeen kasvavan kiihtyvästi.

Mitään ihmettä emme voineet tehdä, vain odottaa koska tilanne on niin paha, että hän pääsee palvelujen piiriin. Huimaus ja muut elämän hankaluudet kasvoivat päivä päivältä. On ollut kaatuilua kotona ja ulkona liikkuessa. Välittävät kanssakulkijat kadulla ovat auttaneet ylös ja soittaneet tarvittaessa ambulanssia. Terveydenhuolto on hoitanut hyvin, tsekannut mustelmat, tikannut haavat ja kontrolloinut tarvittaessa röntgenillä, ettei ole murtumia. Läheisemme on kauttaaltaan mustelmilla, kun on tullut ”mätkähdettyä” mihin milloinkin.

Hän joutui sairaalaan, mutta hoitojaksolta hänet kotiutettiin pian. Vointi ei vielä kotona pärjäämiseen riittänyt, se oli selvä. Tarvittiin hoitoa ja seurantaa. Meillä läheisilläkin oli kova huoli pärjäämisestä. Niinpä sairaala teki päätöksen kuntarista, joka tulisi käymään kotona kotiutuspäivänä.

Hämmennystä täynnä odotimme tätä kuntaria miettien mitähän sieltä tulisi. Kyse oli kuntouttavan arviointiyksikön käynnistä, joka määritteli ja päätti, että sairaalan arvioimat käynnit ovat todellakin tarpeen kaksi kertaa päivässä. Vielä tänä päivänä en ole kuullut muusta kuin kuntarista ja oletan sen tarkoittavan kotihoitoa. Lieneekö näin? Joka tapauksessa kotona käy upeita, osaavia ja lempeitä ammattilaisia kahdesti päivässä.

Seuraavaksi yritettiin noudattaa ohjeita kontrollikokeiden tilaamisesta, mikä myös on korkeampaa tiedettä ikäihmiselle, joka ei osaa käyttää sähköisiä kanavia. Siispä läheinen puolesta asioimaan tämän kuuluisan Maisa-palvelun kanssa. Ai niin, sieltä tilataan oikeus kokeisiin, mutta ne itse käynnit varataan sitten eri järjestelmästä vai varataanko? Lääkäriaikaakin varattiin ja varmuudeksi vielä soitettiin, jonka jälkeen Maisassa odotti tulenkivenkatkuinen viesti tuplatyöstä. Pahoittelen tätä.

Suunnitelmissa on mm. PTA ja TUPU. Hiukan mietityttää, että mitä mahtavat tarkoittaa ja mistä on kyse? Jos arvaan, olisiko palvelutarpeen arviointi ja turvapuhelin lähellä oikeaa?

Olemme kansallisesti ymmärtäneet selkeän kielen, ellei jopa selkokielen merkityksen ja tarpeen. Erittäin tärkeä ja olennainen asia, mutta tämä kesä opetti, että olemme vielä kaukana siitä. Selkeä kieli ei ole vain selkeää kirjoittamista, se on myös ymmärrettävää puhetta ja edellytys osallisuudelle omassa hoidossa.

Osallinen ei voi olla, jos ei ymmärrä, eikä siten saa tietoa. Ammattilaiselle terveydenhuollon kieli on selkeää ja helppoa, ikääntyneelle ja läheisellekin usein epäselvää, ellei täyttä hepreaa. Muistakaamme siis puhua kielellä, jota asiakas, potilas ja läheinenkin ymmärtää.

Otetaan kaikki kirjaimet käyttöön!

”Osallinen ei voi olla, jos ei ymmärrä, eikä siten saa tietoa.”

Asiantuntija Tarja Pajunen

Lisätietoja

Asiantuntija

Tarja Pajunen

09 2727 9154

Sairaalat, ensihoito, terveysasemat, välinehuolto, lääkitys- ja potilasturvallisuus, hoitosuositukset sekä kirjaaminen

Lisää aiheesta