Laki velvoittaa laatuun, mutta työntekijää kehotetaan tinkimään laadusta
”Tee nyt vähän huonommin.” ”Jos asiakkaalle on luvattu 10 minuuttia, ei siihen mene kuin kolme.”
Tällaisia lauseita lähihoitajat kuulevat toisinaan esihenkilöiltään. Vaikka sanat saatetaan sanoa puoliksi huumorilla tai työkiireen keskellä, niiden viesti on vakava. Mitä työntekijän pitäisi ajatella, kun hän pyrkii tekemään työnsä hyvin, mutta saa vastaukseksi kehotuksen laskea laatutasoa?
Suomessa laadukas hoiva ei ole lähihoitajan antama ylimääräinen palvelu. Se on lainsäädännön vaatimus. Sosiaalihuoltolain mukaan asiakkaalle on turvattava tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut. Lisäksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan asiakkaalla on oikeus saada laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua. Myös vanhuspalvelulain keskeisenä tavoitteena on varmistaa iäkkäiden henkilöiden laadukkaat palvelut.
Kun työntekijä käyttää aikaa ikäihmisen kuuntelemiseen, huolehtii asianmukaisesta ravitsemuksesta, toimintakyvyn tukemisesta, turvallisuudesta tai kirjaa asiat huolellisesti, hän ei tee liikaa. Hän toteuttaa sitä, mitä laki, ammattietiikka ja yhteiskunta häneltä odottavat.
Tosiasia kuitenkin on, että vanhuspalveluissa resurssit ovat usein niukat. Työntekijät joutuvat jatkuvasti pohtimaan, mistä voidaan vielä joustaa ja mistä ei. Laadusta tinkiminen ei poista asiakkaiden tarpeita. Ikäihminen tarvitsee edelleen apua peseytymiseen, ruokailuun, lääkehoitoon, liikkumiseen ja turvalliseen arkeen. Jos aikaa on vähemmän, jotain jää tekemättä tai tehdään kiireellä. Silloin riski virheille, toimintakyvyn heikkenemiselle ja jopa vakaville haittatapahtumille kasvaa.
”Työn merkityksellisyys syntyy siitä, että työn voi tehdä hyvin.”
– Päivi Inberg
On myös muistettava, että moni lähihoitaja on hakeutunut alalle juuri siksi, että haluaa auttaa ihmisiä. Työn merkityksellisyys syntyy siitä, että työn voi tehdä hyvin. Jos työntekijä joutuu jatkuvasti toimimaan omia ammatillisia arvojaan vastaan, seurauksena voi olla eettistä kuormitusta, turhautumista ja lopulta alanvaihtoa.
Kukaan ei väitä, että kaiken pitäisi olla täydellistä. Laadukas hoiva ei tarkoita virheetöntä maailmaa eikä loputtomia resursseja. Se tarkoittaa sitä, että asiakkaan tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan ihmisarvoa kunnioittaen. Juuri siksi on huolestuttavaa, jos työyhteisössä syntyy kulttuuri, jossa laadukkaan työn tekemistä pidetään ongelmana.
Sen sijaan, että työntekijälle sanotaan ”tee vähän huonommin”, pitäisi kysyä: mitä esteitä laadukkaalle työlle on ja miten niitä voidaan poistaa? Laatu ei ole ylimääräinen kustannus. Se on ikäihmisen oikeus ja koko sosiaalihuollon perustehtävä.
Jos laki velvoittaa laatuun, meillä ei ole varaa normalisoida sen vastakohtaa. Laadukkaan hoivan pitäisi olla vähimmäistaso, ei tavoite, josta luovutaan ensimmäisen kiireisen työvuoron koittaessa.
Kirjoittanut
