Toimivat julkiset palvelut ovat kokonaisturvallisuuden tukipilari
Oletko miettinyt, miltä arki näyttäisi, jos julkiset palvelut lakkaisivat toimimasta edes päiväksi? Aamu alkaa kuten ennenkin, mutta päiväkoti ei avaudu. Sinun on jäätävä kotiin. Julkinen liikenne ei kulje, joten puolisosikaan ei pääse töihin. Onneksi, sillä jonkun on huolehdittava kouluikäisten lasten opetuksesta, kun koulut ovat kiinni. Naapuri kaatuu ja murtaa lonkkansa, mutta hätäkeskukseen ei saa yhteyttä. Mummosi soittaa sinut apuun, koska kotihoidon käynti jää väliin. Iltapäivällä naapurissa syttyy tulipalo, mutta apu viipyy. Tällainen voisi olla päivä ilman julkisia palveluja.
Ilman julkisia palveluja terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja saisi vain rahalla, jota monella ei ole. Vanhukset jäisivät oman onnensa nojaan tai läheistensä varaan. Moni ei ehkä tule terveenä ajatelleeksi, kuinka kallista vakavan sairauden hoito on. Esimerkiksi yhden syövän hoito maksaa helposti kymmeniä tai satoja tuhansia euroja silloin, kun se hoidetaan yksityisellä puolella.
Kyse ei ole yksittäisistä palveluista, vaan koko järjestelmästä. Kun yksi osa pettää, vaikutukset leviävät nopeasti muihin. Arki hajoaa.
Tästä huolimatta julkisista palveluista puhutaan usein kulueränä, josta pitää leikata. Todellisuudessa ne ovat yhteiskunnan toiminnan edellytys, jossa kaikki liittyy toisiinsa. Kun yksi osa heikkenee, vaikutukset kertautuvat nopeasti. Ilman päivähoitoa työvoiman saatavuus heikkenee, ilman terveydenhuoltoa työkyky on vaarassa, ja ilman sosiaalipalveluja ongelmat kasaantuvat ja vaikeutuvat entisestään. Samalla niiden hoitaminen kallistuu. Käynnistyy myös hiljainen eriytyminen. Ne, joilla on varaa, ostavat palvelut. Ne, joilla ei ole, jäävät ilman. Yhteiskunta, jossa pärjääminen riippuu yhä enemmän omasta varallisuudesta, ei ole vakaa eikä kriisinkestävä.
”Julkisen sektorin säästöt ovat lyhytnäköisiä päätöksiä, joilla rapautetaan yhteiskuntamme perusrakenteita: ilman toimivia julkisia palveluja mikään ei toimi niin kuin pitäisi.”
– Harri Järvelin
On ristiriitaista, että samaan aikaan puhumme kokonaisturvallisuudesta ja kriisinkestävyydestä, mutta heikennämme juuri niitä rakenteita, joiden varaan turvallisuus rakentuu. Alimitoitettu ja ylikuormitettu palvelujärjestelmä ei kriisissä vahvistu, vaan murtuu ensimmäisenä. Tämä näkyy jo nyt sosiaali- ja terveydenhuollossa: henkilöstöpula, kuormitus ja riittämättömät resurssit ovat suora riski kriisinkestävyydelle.
Julkisen sektorin säästöt ovat lyhytnäköisiä päätöksiä, joilla rapautetaan yhteiskuntamme perusrakenteita: ilman toimivia julkisia palveluja mikään ei toimi niin kuin pitäisi. Kun niitä heikennetään, heikennetään samalla myös yhteiskunnan turvallisuutta.
Kirjoittaja
