Kesä ja helteet – työturvallisuus ei saa jäädä sään armoille
Kesä tuntuu saapuvan joka vuosi yllätyksenä – aivan kuten ensimmäiset liukkaat kelit talvella. Vaikka lämpö ja aurinko ovat monelle tervetullut muutos pitkän talven jälkeen, sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla helteet tuovat mukanaan merkittäviä haasteita niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin turvallisuudelle.
SuPerin edunvalvontaan alkoi tänäkin vuonna tulla yhteydenottoja jo ennen varsinaisten hellejaksojen alkamista. Viestit kentältä kertovat karua kieltä: työskentelytilojen lämpötila nousee pahimmillaan yli 35 asteeseen, ilmastointi ei toimi tai sitä ei ole lainkaan, ja henkilöstö yrittää selviytyä työvuoroistaan poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Liiallinen kuumuus ei ole pelkästään epämukava olosuhde. Se heikentää sekä fyysistä että henkistä työssäjaksamista. Väsymys lisääntyy, keskittyminen herpaantuu ja virheiden riski kasvaa. Samaan aikaan myös sairauspoissaolot lisääntyvät, mikä aiheuttaa työnantajille huomattavia lisäkustannuksia. Kysymys ei siis ole ainoastaan työntekijöiden hyvinvoinnista, vaan myös työpaikkojen toimivuudesta ja taloudesta.
Kun työntekijän toimintakyky heikkenee, vaarantuu myös asiakas- ja potilasturvallisuus. Sosiaali- ja terveysalalla tehdään jatkuvasti työtä, jossa tarkkaavaisuudella ja huolellisuudella on suuri merkitys.
Kuumuuden vaikutukset eivät rajoitu henkilöstöön. Lämpö rasittaa erityisesti ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita ja muita riskiryhmiä. Kuumat sisätilat voivat heikentää terveydentilaa nopeasti ja aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Huolta herättävät myös lääkkeiden ja elintarvikkeiden säilytysolosuhteet, sillä korkeat lämpötilat voivat vaarantaa niiden laadun ja turvallisuuden.
”Jos sama ongelma toistuu vuodesta toiseen, voidaan kysyä, tehdäänkö riittävästi ja miksi ei tehdä enempää?”
– Virve Aho
Liian usein helleongelmiin vastataan tarjoamalla henkilöstölle ylimääräistä juotavaa ja lisäämällä taukoja. Vaikka nämä toimet ovat tarpeellisia, ne eivät poista varsinaista ongelmaa. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan velvollisuus on ensisijaisesti ehkäistä haitallista lämpökuormitusta ja vähentää työntekijöiden altistumista sille. Mikäli haitta ei ole poistettavissa, tulee työn järjestelyillä vähentää kuormitusta esimerkiksi lisäämällä taukoja, muuttamalla työtehtäviä tai järjestämällä työskentelyä uudelleen. Pelkät lisätauot eivät kuitenkaan korvaa tarvetta korjata varsinaista ongelmaa.
Lämpöolojen arvioiminen on oleellinen osa työpaikan riskienarviointia. Työnantajan on varmistettava, että se on tehty riittävän kattavasti. Jos sama ongelma toistuu vuodesta toiseen, voidaan kysyä, tehdäänkö riittävästi ja miksi ei tehdä enempää?
Ratkaisuja on olemassa. Toimiva ilmanvaihto ja ilmastointi, niiden säännöllinen huolto, tuulettimien ja ilmanviilentimien käyttö sekä tehokkaat aurinkosuojaukset voivat merkittävästi parantaa työ- ja asumisolosuhteita. Nämä vaativat investointeja, mutta ne ovat pitkäjänteisiä ratkaisuja, jotka parantavat sekä työturvallisuutta että asiakkaiden ja asukkaiden elämänlaatua.
Myös kotona asuvien ikäihmisten tilanne ansaitsee nykyistä enemmän huomiota. Kesähelteet voivat tehdä asunnoista vaarallisen kuumia ja kalliiden viilennyslaitteiden hankinta voi olla taloudellisesti mahdotonta. Yhteiskunnassa on vahva tahtotila mahdollistaa ikäihmisten kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Tällöin tulee myös miettiä keinoja, joilla kodin olosuhteet saadaan sellaiseksi, että ne tätä tavoitetta tukevat.
On selvää, ettei vuosikymmeniä jatkuneita rakenteellisia ongelmia ratkaista yhdessä kesässä. Siksi hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien tulee laatia suunnitelmat tarvittavista korjauksista, aikatauluttaa ne ja varata niihin määrärahat vuosittaisissa budjeteissaan. Hellejaksot eivät ole enää poikkeus, vaan toistuva ilmiö, johon on varauduttava ennakoivasti.
Samalla olisi syytä tarkastella myös kuumuuden todellisia kustannuksia. Kuinka paljon sairauspoissaolot, työtehon heikkeneminen, henkilöstön vaihtuvuus ja asiakasvahinkojen riskit maksavat vuosittain? Entä kuinka monen yksikön ilmanvaihto tai jäähdytys olisi voitu korjata samalla rahalla?
Keinot ovat tiedossa ja ratkaisut olemassa. Kyse ei ole enää tiedon puutteesta, vaan tahdosta tehdä tarvittavat päätökset. Työturvallisuus ei saa olla riippuvainen sääennusteesta, eikä turvallisen hoivan toteutuminen saa jäädä helteiden armoille. Jokaisella työntekijällä on oikeus turvalliseen työympäristöön ja jokaisella asiakkaalla oikeus turvalliseen hoitoon – myös keskellä kesän kuumimpia päiviä.
Kirjoittaja
