Superilaiselle perushoitajalle pysyvä tapaturmaeläke
Superilaiselle perushoitajalle sattui työtapaturma, jonka seurauksena hänen oikean takareiden lihakset irtosivat kiinnityksestään. Vammaa korjattiin toimenpiteessä, mutta tästä huolimatta reiden toimintakyky huononi niin, että hoitava lääkäri ehdotti harkittavaksi ammatillisin perustein pysyvän tapaturmaeläkkeen myöntämistä. Asiassa vaikutti perushoitajan fyysisesti kuormittava työ.
Tapaturmavakuutusyhtiö katsoi, että perushoitaja kykenisi ammatillisella kuntoutuksella saavuttamaan entisen ansiotasonsa sellaisessa työssä, johon hän koulutus ja työkokemus huomioiden kykenisi. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien arviointi oli keskeytynyt tapaturmasta riippumattomista syistä. Yhtiön mukaan perushoitajan työkyvyn alentuma oli alle 10 % ja se katkaisi lain mukaisten korvausten maksamisen.
Perushoitaja otti yhteyttä SuPeriin, josta hän sai apua valituksen laatimisessa. Valituksen johdosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutusyhtiön hylkäävän päätöksen ja määräsi tapaturmaeläkkeen maksettavaksi 100 % työkyvyn aleneman mukaan.
Muutoksenhakulautakunnan päätöksessä todettiin mm. että perushoitajan ikä, työtausta ja tapaturmavammasta johtuvat rajoitteet huomioiden hänen ei voitu kohtuudella edellyttää työllistyvän muihin töihin jäljellä olevan työkykynsä perusteella.