Hoitajamitoitus

Millä henkilöstömäärällä eli hoitajamitoituksella pystytään vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin laadukkaasti ja turvallisesti, ja niin, että hoito-, palvelu- ja kasvatussuunnitelmat toteutuvat päivittäin?

Lainsäädännön mukaan jokaisella asiakkaalla on oikeus laadukkaaseen ja hyvään hoitoon. Sosiaalihuollon (esimerkiksi asumispalvelut, kotihoito, tehostettu palveluasuminen) työpaikoilla tulee olla omavalvontasuunnitelma, joka kuvaa yksikön arkea.

Lisäksi omavalvontasuunnitelma tulee olla yksityisissä varhaiskasvatusyksiköissä. Kunnallisissa varhaiskasvatusyksiköissä se on suositeltava. Omavalvontasuunnitelma on lupaus laadusta. 

Työturvallisuuslaki määrää, että työ tulee suunnitella siten, ettei se aiheuta työntekijälle haittaa tai vaaraa psyykkisesti tai fyysisesti. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta työssä. Tämä koskee myös työssä kuormittumista.

Yleisin syy kuormittumiselle sote- ja kasvatusaloilla on alhainen henkilöstömitoitus.

Miten hoitajamitoitus määritellään ja ketä siihen lasketaan? 

Työntekijöiden määrää ei ole tarkasta määritelty, mutta siitä on laadittu muun muassa suosituksia. Todellisen mitoituksen määrittelee asiakkaiden palvelun tarve. Poikkeuksena on varhaiskasvatus, jossa on lakiin kirjattu henkilöstömitoitus (katso tarkemmin Henkilöstömitoitus varhaiskasvatuksessa -kohdasta).

Laki ja suositukset koskevat julkista ja yksityistä palveluntuottajaa. Yksityisillä työnantajilla tulee olla lupa toiminnan harjoittamiseen. Luvan myöntää joko Aluehallintovirasto (AVI) tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). 

Lupaan on kirjattu vähimmäismitoitus, jolla palvelua saa tuottaa. Lisäksi jokaisessa yksikössä tulee olla ajan tasalla oleva omavalvontasuunnitelma, johon on myös kirjoitettu toimintayksikön mitoitus. Omavalvontasuunnitelma on julkinen asiakirja ja se pidetään niin henkilökunnan, asiakkaiden kuin omaistenkin näkyvillä esim. yksikön aulassa tai muissa yhteisissä tiloissa.

Lue lisää sosiaalihuollon omavalvonnasta

Hoitajamitoituksen tulee perustua asiakkaiden tarpeisiin

Toimintayksiköissä eli työpaikoissa mitoituksen tulee perustua asiakkaiden tarpeisiin: asiakkaiden toimintakyky ja palveluntarve määräävät henkilöstömäärään. Toimilupaan kirjattu mitoitus joustaa siis ylöspäin asiakkaiden palveluntarpeen mukaan. Asiakkaiden palveluntarpeen muodot vaihtelevat riippuen siitä onko kyse esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluista, vammaispalveluista tai vanhuspalveluista. Vanhuspalveluissa työhön sisältyy paljon konkreettista hoitotyötä, kun taas mielenterveys- ja päihdetyössä työ sisältää enemmän psykososiaalista tukea.

Mitoitukseen lasketaan asiakkaan välittömään hoitoon osallistuvat työntekijät. Esimiehet ja kuntouttava henkilökunta lasketaan siinä määrin, kun he osallistuvat asukkaan hoitotyöhön. Hoiva-avustajat lasketaan henkilöstömitoitukseen myös siltä osin, kun he osallistuvat hoitotyöhön.

Avustavissa tehtävissä olevat työntekijät eivät voi olla yksin työvuorossa eivätkä osallistua lääkehoitoon. Tukipalveluhenkilöstöä kuten keittäjiä ja siivoojia ei lasketa hoitajamitoitukseen, koska he eivät osallistu välittömään hoitotyöhön.

Henkilöstömäärää suunniteltaessa on varmistettava mitoituksen joustavuus, kuten se, miten henkilöstön lyhyt- ja pidempiaikaista poissaoloa pystytään korvaamaan sijaisilla. Poissaolevat henkilöt eivät ole mukana mitoituksessa, mutta heidän tilalleen palkatut sijaiset lasketaan mitoitukseen. 

Jos epäilet, ettei työpaikkasi mitoitus ei ole riittävä, pohdi työkavereidesi kanssa, toteutuvatko omavalvontasuunnitelmassa ja asiakkaiden yksilöllisissä palvelusuunnitelmissa sovitut palvelut. Jos mitoitus ei toteudu tai työntekijä havaitsee muita seikkoja, joiden vuoksi asiakkaan palvelunlaatu heikentyy, pitää tehdä sosiaalihuoltolain (SHL 48 §) mukainen ilmoitus.


Mitoitus kotihoidossa

Kotihoidon mitoituksen riittävyyttä voidaan tarkastella vertaamalla asiakkaille myönnettyä aikaa ja työntekijöiden välittömään asiakastyöhön käytettävää aikaa keskenään. Näin pystytään toteamaan, onko työvuoron henkilöstöllä mahdollista vastata asiakkaille myönnettyihin palveluihin. 

Välittömään asiakastyöhön käytettävään aikaan ei lasketa mukaan siirtymiin käytettävää aikaa eikä työntekijöiden lakisääteisiä taukoja.


Mitoitus ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli Vanhuspalvelulain 20 §:ssä on maininta henkilöstön määrästä, koulutuksesta ja tehtävärakenteesta.  

20 § Henkilöstö

Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.

Jos toimintayksikön tiloissa hoidettavana olevan iäkkään henkilön toimintakyky on alentunut siten, että hän tarvitsee huolenpitoa vuorokaudenajasta riippumatta, toimintayksikössä on oltava riittävästi henkilöstöä kaikkina vuorokauden aikoina.

Laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019 korostetaan, että riittävä määrä osaavaa henkilöstöä on välttämätön edellytys turvallisen ja laadukkaan palvelun takaamiseksi iäkkäille henkilöille. Henkilöstön toteutunut vähimmäismitoitus tehostetun palveluasumisen toimintayksiköissä julkisella sektorilla tulee olla vähintään 0,50.  

Vaativaa hoitoa tarjoavissa yksiköissä, joissa on esimerkiksi vaikeasti muistisairaita, henkilöstömitoituksen tulee nousta tasolle missä laadukas ja yksilöllinen hoito voidaan toteuttaa. Mitoitus määritellään asiakkaiden hoitoisuuden mukaan niin, että hoito- ja palvelusuunnitelma toteutuu. 

Vanhuspalvelulakia uudistetaan parhaillaan ja SuPer on voimakkaasti ajanut sitovan 0,7 hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin.

Lue lisää:
Hoitajamitoitus 0,7 tulossa lakiin
SuPerin Paavola on tyytyväinen, että sitovaan hoitajamitoitukseen löytyi rahoitus

Katso SuPerin esite: Hyvä hoito ei ole säilytystä (2019) (pdf)

Mitoitus ja sosiaalihuoltolain mukainen ilmoitusvelvollisuus

Jos mitoitus ei toteudu tai työntekijä havaitsee muita seikkoja, joiden vuoksi asiakkaan palvelunlaatu heikentyy, tulee siitä tehdä ilmoitus. Lue tarkemmin epäkohtailmoituksen tekemisestä.


Henkilöstömitoitus varhaiskasvatuksessa 

Lain mukaan yli kolmevuotiaiden lasten ryhmässä tulee olla yksi koulutettu työntekijä kahdeksaa lasta kohden (suhdeluku 1/8) ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä yksi koulutettu työntekijä neljää lasta kohden. Osa kunnista on säilyttänyt yli kolmevuotiaiden lasten ryhmissä aiemman lainsäädännön mukaisen suhdeluvun eli yksi koulutettu työntekijä seitsemää lasta kohden.

yli kolmevuotiaiden ryhmä, aikuisten ja lasten suhdeluku

 

alle kolmevuotiaiden ryhmä, aikuisten ja lasten suhdeluku

Ryhmät muodostuvat kolmen kasvattajan kokoonpanosta ja heidän vastuullaan olevista lapsista.

Henkilöstörakenteen muutos, joka edellyttää, että 2/3 henkilöstöstä tulee olla korkeasti koulutettuja, astuu voimaan vasta vuonna 2030.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön määrästä säädetään varhaiskasvatuslaissa (540/2018) sekä valtioneuvoston asetuksessa varhaiskasvatuksesta (753/2018). Varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 1.9.2018. Laissa säädetään, että yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito-, opetus- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. Kolme vuotta täyttäneiden kokopäiväryhmässä saa olla samanaikaisesti enintään 24 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä enintään 12 lasta.

Laki muuttuu 1.8.2020, jolloin päiväkodissa saa olla yhtä koulutettua työntekijää kohden seitsemän yli kolmevuotiasta lasta (suhdeluku 1/7).

Tutustu myös