11.4.2018

Avoin kirje kansanedustajille: Lastenhoitajat ovat varhaiskasvatuksen suurin ammattiryhmä

Lasten varhaiskasvatuksen suurin ongelma ei ole työntekijöiden koulutustaso, vaan liian suuri hoitoryhmien koko. Varhaiskasvatuksen laatu ei parane yliopistokoulutettuja lastentarhanopettajia lisäämällä, vaan huolehtimalla siitä, että henkilöstöä on tarpeeksi lapsiryhmissä koko toiminta-ajan.

SuPer esittää palautettavaksi henkilöstön ja lasten suhdeluvuksi 1:7 kolme vuotta täyttäneiden osalta.

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen tulee poistaa. Nyt se johtaa vain lasten epätasa-arvoon.

Eduskunnan käsittelyyn tulevan varhaiskasvatuslain muutosesitykset pohjautuvat liian yksipuolisesti rakennettuun pedagogiseen näkemykseen ja siinä esitettyjen toimenpide-ehdotusten toteuttaminen henkilöstörakenteiden muuttamisineen vaatii liian pitkän siirtymäajan. Varhaiskasvatuksen ongelmia niillä ei todellisuudessa pystytä korjaamaan, mutta varhaiskasvatuksen toimintaympäristö saadaan useiksi vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi sellaiseen kaaostilaan, jonka aiheuttamia seurauksia joudumme maksamaan todella pitkään.

Mikäli lakiesityksen mukaiset toimenpiteet henkilöstörakenteessa tehdään, johtaa se suurempiin lapsiryhmiin ja yhä suurempaan lasten ja henkilöstön kuormittumiseen. Lakiehdotuksessa esitetty 12 vuotta ei tule edes riittämään esitetyn henkilöstörakenteen saavuttamiseksi.

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että yliopistokoulutuksen saaneita lastentarhanopettajia ei ole saatavilla ja näitä vakansseja joudutaan täyttämään määräaikaisilla sijaisilla vuodesta toiseen. Tämä puolestaan tulee johtamaan jatkuvaan henkilöstön vaihtumiseen lapsiryhmissä sekä työntekijän epävarmuuteen työn jatkumisesta.

Alle kolmevuotiaiden ryhmissä parhaiten arkea tukeva henkilöstö koostuu läsnäolevista kasvattajista ja henkilöstörakenteesta, jossa 2/3 on lastenhoitajia (lähihoitaja, lastenohjaaja). Sallitaan paikallisen harkintavallan käyttö kolme vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien lasten ryhmien henkilöstörakenteessa. Jos ryhmässä on lapsia, joilla on pitkäaikaissairaus tai vamma, silloin henkilöstöstä 2/3 voi olla myös toisen asteen koulutustaustaisia lastenhoitajia. Lähihoitajan koulutuksen saanut lastenhoitaja on ainut varhaiskasvatuksen kelpoisista ammattilaisista, jolla on terveydenhuollon ammattitaito.

Henkilöstörakenne tulee säilyttää ennallaan, koska se on kustannustehokas ratkaisu ja lisää pysyvyyttä lapsiryhmiin. Varsinkin alle kolme vuotiaiden ryhmissä tulee varmistaa henkilöstön hoidollinen osaaminen ja läsnäolo säilyttämällä kaksi lastenhoitajaa ryhmässä.

Varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuusehdoksi pitää asettaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinto ilman osaamisala tai koulutusohjelma rajauksia. Näin varmistetaan osaavan henkilöstön saatavuus ja myös vammaisten sekä pitkäaikaissairaiden lasten varhaiskasvatusaikana tarvitseman osaamisen saatavuus.

Lapsiryhmän suhdeluvun ylityksiin pitää pystyä puuttumaan nykyistä paremmin. Suhdelukuja pitää tarkistella arjen näkökulmasta, ryhmäkohtaisesti. Lakiin on lisättävä henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus sekä kaikille palveluntuottajille (julkinen ja yksityinen) omavalvontasuunnitelman tekeminen. Palveluntuottajan on seurattava ryhmäkohtaisesti suhdelukuja sekä raportoitava niistä kunnan toimielimelle, jonka on ryhdyttävä toimiin asioiden parantamiseksi, kun epäkohtia tai puutteita havaitaan.

Vuorohoidon henkilöstömitoituksesta pitää säätää oma pykälä sekä avoimen varhaiskasvatuksen mitoituksesta omansa.


SuPerissa on kaikkiaan lähes 90 000 jäsentä, jotka työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kasvatusalalla julkisella ja yksityisellä sektorilla.

Terveisin,

Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja