Henkilöstömitoituksen on oltava riittävä, jotta vammaispalvelut voidaan tuottaa yksilöllisesti
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer pitää hyvänä, että hallituksen esityksessä vammaispalvelulaiksi vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet huomioidaan paremmin, mutta lain hengen toteuttaminen käytännössä vaatii palvelun tuottajilta ajatustavan muutosta. Henkilöstömitoituksen on oltava aidosti riittävä, jotta asiakkaiden yksilölliseen palveluntarpeeseen pystytään vastaamaan.
Lakiesityksen mukaan vammaispalveluiden tulee joustaa asiakkaan palveluntarpeen ja henkilökohtaisen päivärytmin mukaisesti. Nyt tilanne on valitettavan usein ollut se, että vammainen henkilö joutuu sovittamaan päivärytminsä henkilöstön työvuorojen mukaan. Alhaisesta henkilöstömitoituksesta johtuen odotusajat ovat useissa paikoissa pitkiä, mikä johtaa asiakkaiden tyytymättömyyteen ja henkilöstön eettiseen kuormittumiseen. Nykyisillä asumispalvelujen henkilöstöresursseilla palveluita on mahdollista tuottaa vain tietynlaisille asiakkaille. Jos asiakkaan palveluntarve poikkeaa tästä, käy usein niin, että asiakasta pallotellaan tarpeettomasti yksiköstä toiseen. Hoitajamitoituksen nostaminen yksikkökohtaisesti auttaa vastaamaan asiakkaan palveluntarpeeseen, mutta se ei usein ole palveluntuottajalle kannattavaa.
Jotta lakiesityksen henki toteutuisi, tulee henkilöstömitoituksen aidosti olla sillä tasolla, että asiakkaan yksikölliseen tarpeeseen pystytään vastaamaan. Vammaisen henkilön valinnanvapaus asumispaikan suhteen voi puolestaan oikeasti toteutua vain, jos lain tarkoittamista yksityisistä asumispalvelun tuottajista on todenmukaista tietoa saatavilla esim. palvelun laadusta.
Vammaispalveluissa tarvitaan koulutettuja sosiaali- ja/tai terveysalan ammattihenkilöitä
Lausunnossaan SuPer korostaa, että lain tarkoittamissa vammaispalveluissa, kuten asumispalveluissa ja lyhytaikaisessa hoidossa, henkilöstön tulee olla koulutettuja sosiaali- ja/tai terveysalan ammattihenkilöitä.
– Vain koulutettu henkilökunta osaa arvioida hoidon tarvetta ja muutoksia asiakkaan hyvinvoinnissa ja terveydessä. Samoin vain koulutetulla henkilökunnalla on edellytyksiä turvata vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus ja huolehtia muiden oikeuksien toteutumisesta eri tilanteissa, SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola muistuttaa. Vammaispalveluissa lääkehoidon toteuttaminen luokitellaan terveydenhuollon toiminnaksi ja lääkehoidosta vastaavat ensisijaisesti asiaan koulutetut terveydenhuollon ammattihenkilöt kuten lähi- ja sairaanhoitajat.
SuPerin kantana on, että lakiesityksen mukaisilla palveluilla ei pääosin voida vastata kattavasti hengityshalvauspotilaiden palveluntarpeeseen. Hengityshalvausstatuksen omaavan henkilön hoitotyö vaatii laaja-alaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista ja vankkaa ammattietiikkaa, jota esim. lähihoitajilla on. Kouluttamattomien työntekijöiden käyttö kuormittaa ammattihenkilöitä ja hoiva-avustaja taas ei voi vastata lääkehoidon toteuttamisesta.
Ylipäänsä vammaispalveluissa on kiinnitettävä huomiota alan veto- ja pitovoimaan. Asiakkaiden todellista palveluntarvetta vastaavan henkilöstömitoituksen lisäksi tarvitaan myös modernia henkilöstöjohtamista. Pitovoimaa lisää säännöllisen täydennyskoulutuksen mahdollisuus sekä kilpailukykyinen palkka. Henkilöstön vaihtuvuudella on merkittävä vaikutus palvelun laatuun, ja tämä tulisi huomioida kilpailutuksissa palvelun hintaa painavampana tekijänä. – Kun työtä voi tehdä eettisesti kestävällä tavalla, syntyy laadukasta palvelua, joka on myös alan pito- ja vetovoimatekijä, puheenjohtaja Paavola listaa.
SuPeriin kuuluu noin 90 000 sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan koulutettua ammattilaista, jotka työskentelevät julkisella ja yksityisellä sektorilla.
Lisätietoja:
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola, 050 527 5085