Kolumni: Jos ammattiliittoja ei olisi?
Viime vuosina moni taho on halunnut heikentää työntekijän asemaa ja kyseenalaistaa sovitut sopimukset. Tämä on johtanut siihen, että ihmisten on pitänyt mennä toreille ja turuille ilmaisemaan mielipiteensä. Kun neuvottelemalla ei ole päästy sopuun, olemme joutuneet työtaistelutoimenpitein kertomaan, että tämä ei sovi. Työtaistelutoimet ovat aina viimeinen, eikä edes haluttu keino, mutta joskus se on ainoa tapa kertoa, että tämä ei käy.
Viime vuosina tietyt tahot ovat jankanneet, että ammattiyhdistysliikkeellä on liikaa valtaa. Liikaa valtaa suhteessa mihin? Superilaisia on 90 000, ja vaikka osa meistä on opiskelijoita ja eläkeläisiä, niin varsin kattavasti superilaiset työllään tekevät hyvinvointivaltion. Pitäisikö meidän olla tyytyväisiä niihin määräyksiin ja heikennyksiin, joita viime vuosina on pyritty tekemään? Jos hoitajien omaa etujärjestöä SuPeria ei olisi olemassa, niin voi vain kuvitella, kuinka asiat olisivat.
SuPer liittona on neuvottelemassa koulutuksesta, sen sisällöstä ja monista muista asioista. Soveltuvuuskokeiden palauttaminen on noussut nyt hienosti puheenaiheeksi monella eri taholla. Ne halutaan takaisin, ja tätä asiaa on SuPer ajanut jo muutaman vuoden. Ei turhia koulutuksen keskeytymisiä tai muutoin alalle soveltumattomia. Koulutuksen taso ja ammatin arvostus pitää säilyä. Entä, jos emme olisi päättäväisesti puhuneet?
Ammatillinen edunvalvonta on moninaista ja käsittää kaiken osaamisen käytöstä työn kuormittavuuteen. Neuvotteluja käydään keskustasolla, mutta myös paikallisella tasolla, jolloin neuvottelevat oman työpaikan pääluottamusmies tai luottamusmies.
Koulutus mahdollistaa erilaisen osaamisen. Tällä on selkeä ja suora yhteys työn vaativuuteen ja palkkaan. Sekin on liiton puolelta sanottu, että kun työnantaja rajaa osaamista, seurauksena on ammattiosaajan hukkaputki. Siihen ei ole varaa. Työn kuormittavuus ja henkilöstömitoitus on haaste. Ilman SuPerin taistelua olisi henkilöstömitoitukseksi napsahtanut 0,4. Miten kävisi, jos liitto ei pitäisi superilaisten puolta työpaikoilla?
Monelle ainoa, ja ymmärrettävästi tärkeä asia, on palkkaus ja työehdot, jotka sovitaan keskusneuvottelutasolla. Tämän niin sanotun yleissitovuuden moni taho haluaisi romuttaa ja tähän perustuu myös ajatus, että ammattiliitoilla on liikaa valtaa. Viime neuvotteluissa saimme jopa samat korotukset kuin muut, vaikka tavoite oli, että julkiselle puolelle tulisi vähemmän kuin mitä esimerkiksi teollisuus sai.
Yksityisen puolen neuvotteluissa saatiin määräys nollasopimuksien noudattamisesta ja siitä, milloin työntekijälle on työsopimukseen kirjattava vähimmäistyöaika. Ne kuulostavat itsestään selviltä asioilta, vaan eivätpä olleet. Mitä jos ei olisi neuvotteluja ja joku vaan määräisi?
Jotkut tahot haluaisivat, että jokainen voisi itse neuvotella palkkansa oman työnantajan kanssa. Palkka on toki todella oleellinen osa työehtosopimusta, mutta siinä on paljon muutakin. SuPerin kanta on ja on oleva, että palkalla pitää tulla toimeen. Tämä on yksi johtoajatus, kun neuvotellaan työehdoista, mutta kaikille se ei ole itsestään selvää. Entä jos jokaisen pitäisi osata kaikki työehtosopimusten koukerot, osaisitko sinä?
Eläkkeet ovat työelämän aikana saatujen tulojen pohja. Tavoitteena on edelleen, että eläkkeellä pitää tulla toimeen. Ja jos olet seurannut näitä keskusteluja, niin taas heitetään ilmoille vaikka millaisia pilviä. Mitä jos ei ajatella koko työuraa?
Kaikki tämä on mahdollista siksi, että teitä, jotka teette työtä ja joita ilman ei Suomi pärjää, on paljon. Tämä mahdollistaa sen, että SuPeria ja superilaisia kuunnellaan. Huolehditaan myös tulevaisuudesta.
Terveisin,
Silja