Kolumni: Mitä mieltä olemme hallitusohjelmasta?

Hallitusohjelmasta liikkuu monenlaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan. Älä heti lopeta lukemista, vaikka tuntuu tylsältä, sillä kyse on sinun rahoistasi ja sinun oikeuksistasi.

SuPerin kanta hallitusohjelmassa esitettyihin ja palkansaajan kannalta vakaviin heikennyksiin on yksinkertaisesti EI. Moni saattaa miettiä miksi, sillä juuri nyt lehdistössä - kun budjetti on juuri julkaistu - kerrotaan, miten hyvin se verotuksellisesti kohtelee palkansaajia.

Totuus on kuitenkin karu, sillä lakiin halutaan monia asioita, jotka ovat huomattavasti huonompia vaihtoehtoja kuin neuvottelemalla saadut ratkaisut. Ehdotus ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta on herättänyt paljon huomiota. Tällä hetkellä työehtosopimus suojelee työntekijöitä, mutta jos lakiin kirjoitetaan toisin, mitä luulet tapahtuvan? Tai jos vientiteollisuuden palkkaratkaisu on kirjattu siten, ettei sitä voida mitenkään ylittää? Tässä on vasta kaksi esimerkkiä, mutta niitä on monia, kuten olet varmasti liiton sivuilta tai muista medioista nähnyt.

Hallituksella on paljon valtaa. Hallitusohjelmassa on kirjoitettu kolmikantaneuvottelusta, että jos ei yhteisymmärrykseen päästä, niin hallitus tekee ratkaisun. Kysehän on siitä, onko tällainen tapa mikään neuvottelu, vai onko se vain teatteria.

Moni varmasti miettii nyt, miksi liitto vouhkaa asiasta, jos sanoo samalla, että hallituksella on paljon valtaa. Sen takia, että se on demokratiaa! SuPer ja superilaiset ovat todenneet, että kiristämällä ei saada hyvää.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla pyydetään nyt säästämään, ja juuri niissä hyvinvointipalveluissa, jotka kansalaiset nostavat vaalikyselyissä ykkösasioiksi. Työnantajat ovat viime vuodet puhuneet, kuinka vaikeaa on saada työntekijöitä. Nyt monessa paikassa on aloitettu yt-menettelyt. Ei siten, että koskisi suoraan superilaisten työn vähenemää, vaan työpaikkoja vähennetään. Asiakas ja potilasmäärät eivät ole laskussa, se on fakta, jota kukaan ei voi ohittaa. Meidän työtämme ohjaavat monet lait ja asetukset, joita pitää myös kaikkien kunnioittaa. Pelkkä rahoituslaki ei saa olla ohjaavin laki. Ihmisiä ei saa jättää heitteille.

Mitä sitten teemme? Juuri tänään tuli kutsu ministeri Satosen järjestämään seminaariin, ja sinne tietenkin menen. Kyse on siitä, kuunnellaanko meitä oikeasti vai näennäisesti. Halutaanko pitää suomalaista yhteiskuntaa edelleen sopimusyhteiskuntana vai tuleeko meille kaikkia raastavaa taistelua?

Meillä kaikilla on varmasti tuoreessa muistissa taistelut, se on aina se viimeinen tapa saada neuvottelupöytään rotia. Käskemällä, kurittamalla tai muilla vain negatiivisia tunteita herättävällä tavalla ei koskaan ole tullut hyvää. Muu maailma on aina ihaillut suomalaista neuvottelukulttuuria, joka on tuottanut paljon hyvää tälle yhteiskunnalle. Mutta sekin pitää paikkansa, että kaikkea ei voi niellä, jolloin siihen on vastattava.

Terveisin, 
Silja