2.12.2020

Kolumni: Onko omavalvonta kunnossa?

Omavalvontasuunnitelma on nimensä mukaan paperil­le laadittu asiakirja, jonka avulla palvelujen tuottajat it­se valvovat toimintayksikkö­jään. Suunnitelman tekemi­nen on ollut pakollista vuodesta 2012. Omavalvontasuunnitelmaa seuraamal­la tiedetään, että potilas tai asiakas saa turvallista ja kokonaisvaltaista tervey­denhoitoa.

Omavalvontasuunnitelma on mää­rätty tehtäväksi yhdessä henkilöstön kanssa, vaikka velvoite laatia omaval­vontasuunnitelma on tietenkin työn­antajalla. Silti liian moni työtekijä on todennut, että ei ole koskaan edes nähnyt tai kuullut omavalvontasuun­nitelmasta – saatikka ollut mukana tekemässä sitä. SuPerin toive on, että omavalvontasuunnitelma olisi netissä ja työpaikalla esillä sellaisessa paikassa, että sen näkisivät kaikki. Liian usein se on ”pöytälaatikossa”.

Omavalvontasuunnitelma on to­della hyvä työkalu oman työn kehit­tämisen kannalta ja samalla palvelu­jen laadun tae. Omavalvontasuunni­telma takaa, että hoidon laadun mit­tarit ja lääketurvallisuus ovat kunnossa ja että työpaikalla on sovitut toimin­tatavat, joiden toteutumista seurataan. Mikä olisikaan parempaa oman työn kannalta!

Suunnitelma on laaja. Se muodos­tuu kaikista niistä toiminta- ja menet­telyohjeista, joita laaditaan yhtenäisen käytännön toteuttamiseksi. Asiapape­riin kirjataan kaikki keskeiset toimen­piteet, henkilökunnan toiminta sekä tuotettujen palvelujen laatu.

Omavalvontasuunnitelmassa on oltava kuvaus henkilökun­nan määrästä ja rakenteesta. Valvova viranomainen Val­vira määrää, että työnanta­jan on arvioitava ja vastat­tava siitä, että työssä ole­valla on riittävä amma­tillinen osaaminen mu­kaan lukien riittävä kielitaito juuri niihin tehtäviin, joita hän työnanta­jan palveluksessa tekee. Työnantaja on vastuussa siitä, että työntekijällä on vaadittu kielitaito, jotta hän ymmärtää niin asiakasta kuin toista työntekijää.

Omavalvontasuunnitelmassa mää­ritellään menettelytavat, jos havaitaan riskejä toiminnassa, vaaratilanteita tai puutteita hoidon tai muun toiminnan laadussa. Suunnitelmasta on selvittä­vä, mitä tehdään näiden ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi.

Paperiin on myös kirjattava keinot ja toteutus, joilla varmistetaan am­mattihenkilöiden ammatillinen osaa­minen. Tämä tietenkin sisältää myös suunnitelman tarvittavista täydennys- ja lisäkoulutuksista.

Jokaisessa työpaikassa on järkevää käydä aina läpi, millainen perehdytys meillä on. Mitä siihen kuuluu kliini­sen työn lisäksi? Potilasasiakirjat, kir­jaaminen, salassapitosäädökset, tieto­suoja-asiat ynnä muut kuuluvat hy­vään perehdytykseen. Nämä kaikki on kirjoitettava suunnitelmaan. Asiakkaan, potilaan ja läheisten oikeuksia ja osallistumisen vahvistamista ei saa unohtaa. Heillä on aina oltava mah­dollisuus antaa palautetta niin potilasturvallisuudesta kuin toiminnan laa­dusta.

Pidetään tästä lähtien huolta, että omavalvontasuunnitelma on tiedossa ja työntekijät kaikkialla otetaan mu­kaan tekemään sitä.

Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja

SuPer-lehden 12/2020 kansi

www.superlehti.fi