Kolumni: Rokotuslaki puhututtaa ja kuohuttaa
Uusi rokotuslaki tuli voimaan 1.3.2017, mutta parhaillaan on voimassa siirtymäaika koskien työntekijöiden rokotuksia. Työntekijöihin kohdistuva rokotuslaki tulee voimaan 1.3.2018. Se tarkoittaa, että niissä työpaikoissa, jotka laissa on määritelty, on työntekijällä oltava rokotesuojaukset kunnossa.
Laki on aiheuttanut kuohuntaa ja pahaa mieltä superilaisissa, vaikka monikaan meistä ei ole rokotusvastainen. Minullekin on tullut todella paljon yhteydenottoja influenssarokottamista vastaan. Moni on pohtinut, miten muuntuva virus on, ja miten heikon suojan rokote voi antaa. On myös mietitty niitä vakavia jälkiseuraamuksia, joista on uutisoitu. Jäsenet ovat huolissaan siitä, menettävätkö he työpaikkansa, jos eivät ota rokotetta. Entä jos on todella moniallerginen, eikä uskalla sitä ottaa?
Nämä kaikki asiat on otettu liitossa tarkkaan mietintään ja suunnitteluun. Kukin tapaus on yksilöllinen ja kun toistaiseksi yhtään tapausta ei ole ollut, ei vastauksiakaan vielä ole. Pääasia on: meillä ei ole varaa menettää hyviä työntekijöitä.
Tiiviisti voidaan todeta, että varhaiskasvatuksessa ja kotihoidossa työskenteleviä rokotussuojavaatimus ei koske. Mutta tässäkin on poikkeus. Kotihoidossa rokote vaaditaan niiltä työntekijöiltä, jotka työnsä takia joutuvat työskentelemään tai olemaan potilaan kodin ohella myös sellaisten toimintayksiköiden tiloissa, jossa vaaditaan rokotesuoja.
THL:n näkemys on, että rokotussuojavaatimus koskee myös asumispalveluita, niin vanhusten kuin vammaisten. Määräävin tekijä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastilat. Tässä taas tarvitaan paikallisia päätöksiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden johdon tehtävänä on määritellä ne tilat, joissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita potilaita eli niin sanottuun riskiryhmään kuuluvia. Tämän päätöksen tulee perustua aina lääketieteelliseen arvioon. Näissä tiloissa työskentelevillä on oltava rokotussuoja siten kuin rokotuslain 48. pykälässä säädetään.
On kuitenkin muistutettava ihan heti, että rokottaminen on työterveyshuollon tehtävä, ja vain siellä voidaan myös kirjata näitä tietoja. Ei siis niin kuin kuulin, että esimerkiksi kahvihuoneessa on lista, johon laitetaan ruksi, mitä rokotteita on ja mitä kukin tarvitsee. Työkaveri sitten rokottaa ja laittaa ruksin, että kaikki ok.
Kuten jo alussa totesin, jäsentemme keskuudessa ei esiinny varsinaista rokotevastaisuutta. Kaikki terveydenhuollon ammattilaiset tietävät rokotteiden hyvät puolet. He tietävät miten monta hengenvaarallista tautia on saatu Suomessa hävitettyä ja maailmallakin kuriin rokotteiden ansiosta. Kyse on jostain ihan muusta.
Sanalla pakko on aina huono kaiku. Vaikka tämä laki on työnantajaa pakottava, se koetaan itsemääräämisoikeutta rajoittavana. Myös se, että lain laiminlyönnistä voi seurata työsuhteen päättäminen, on ollut suuri huoli. Tätä eivät varmaankaan lainlaatijat ole tarkoittaneet.
Superilaiset työskentelevät suurimmaksi osaksi vanhusten, vammaisten ja mielenterveyspotilaiden kanssa. Näissä tehtävissä rokotesuojan määrittelee toimintayksiköiden johto lääketieteellisen arvion perusteella, eli hoidammeko tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita potilaita. Tämän voi kääntää myös toisinpäin: rokote suojaa myös minua, etten saa potilaista tartuntaa. Eikä pidä unohtaa sitä kaikkien tärkeintä, käsihygieniaa!
Jos on jo nyt tiedossa ongelmia, niin ottakaa yhteyttä liittoon. Katsotaan, miten edetään. Kuten joku on viisaasti todennut: ”Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista.”
Terveisin,
Silja