Mielipide: Hoitajien ääni halutaan vaientaa – mitä siitä seuraa?

Historioitsija Tapio Bergholm analysoi (mm. Länsi-Suomi 11.9.) SuPerin ja Tehyn työtaistelutoimia. Hoitajien palkankorotusvaatimus pitäisi Bergholmin mukaan ottaa tosissaan, koska riskinä on koulutetun työvoiman valuminen ulkomaille tai toisiin ammatteihin. ” Se on huono asia, jos meidän vientituotteeksemme tulevat koulutetut hoiva-alan työntekijät, hän sanoo.

Kysymys ei ole vain vientituotteesta, vaan myös alan vaihtajista ja heitä on paljon. Määrä kasvaa koko ajan, mitä enemmän alaa kuritetaan. Heikko palkka ei tuo alalle opiskelijoita, jolloin hoitajapula vain pahenee. Koulutuspaikkojen lisääminen ei siten paranna tilannetta.

Bergholmin mukaan liittojen keinot ovat vähissä, kun ne turvautuvat näin kovaan lakonuhkaan. Hänen mukaansa ollaan kaikki tai ei-mitään tilanteessa.

Liitot eivät ole kaikki tai ei mitään-tilanteessa vaan kysymys on siitä, että tämä on viimeinen aika tehdä hoitotyölle konkreettisia parannuksia. Ei mitään sinisiä valoja ja juhlapuheita, vaan arvostuksen tulee olla konkreettista. Monet tahot ovat todenneet, että työ on yhteiskunnalle arvokasta ja korvaamatonta. Sen pitää silloin näkyä myös palkassa. Siten uudet työntekijät ja pidempään hoitoalalla työskennelleet tuntevat, että asialle halutaan oikeasti tehdä jotakin. On toivoa. Monelta hoitajalta on nimittäin mennyt toivo alan tervehdyttämiseen, eikä ihmisillä ole aikaa odottaa loputtomiin.

SuPer on usean vuoden ajan tuonut julkisuuteen alan epäkohtia, mutta tilannetta ei ole otettu todesta. Aikaisemmat hallitukset ovat toimillaan pakkosäästäneet sote-alan lähes hengiltä. Jos pakkolaki etenee, se on viimeinen niitti monelle nyt päätöstä pohtivalle.

Helposti unohdetaan, että ihmisiä ei voi jatkuvasti vaatia joustamaan ja odottaa, että he alistuvat kaikkeen. Jokaisesta yksipuolisesta joustosta tyytymättömyys kasvaa ja se kasvaa lopulta niin suureksi, että ihmiset nousevat vastustamaan tällaista toimintaa. Pakkolakien sijaan tulisi kuunnella hoitajien viestiä ja pyrkiä etsimään ratkaisua. Työtaistelutoimet on asetettu vauhdittamaan neuvotteluja, ei vauhdittamaan pakkolakeja. Neuvottelutoimintaan ei kuulu toisen osapuolen täydellinen alistaminen. Kannattaa muistaa, että näiltä samoilta ammattilaisilta odotetaan myös tulevaisuudessa paljon.

Onko Suomella varaa olla kuuntelematta hyvin keskeisen ammattiryhmän viestiä omasta jaksamisestaan ja toimeentulostaan, jotka vaikuttavat kaikkien kansalaisten tarvitsemiin palveluihin? Hoitajien vastuuntunto halutaan kääntää ahneudeksi miettimättä lainkaan mitä jatkuvasta mitätöinnistä seuraa. Ongelmat eivät katoa mihinkään toistamalla, että niitä ei ole. Historiallisen kova työtaistelu-uhka on asetettu, koska olemme historiallisen suuressa hoitajapulassa, joka uhkaa asiakas- ja potilasturvallisuutta joka päivä. Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer