Mielipide: Hoitajien palkkauksen parantaminen on välttämätöntä
Sote-sektori ja varhaiskasvatus ovat pahenevassa kriisissä hoitajapulan vuoksi. Työvoimapula on seurausta siitä, ettei hoitoalan vetovoimaa ole haluttu parantaa ajoissa lukuisista varoituksista huolimatta. Tilanteen on annettu ajautua pisteeseen, jossa tarvitaan merkittäviä rahallisia toimia alan veto- ja pitovoiman korjaamiseksi. Näitä toimia tarvitaan, jotta hoitajilla on riittävä toimeentulo sekä jaksamista tukevat työolot ja kansalaisten palvelut voidaan turvata varhaiskasvatuksesta vanhustenhoitoon.
SuPer on esittänyt yhdessä Tehyn kanssa sote-alalle viiden vuoden pelastusohjelmaa, jolla peruspalkkatasoa nostetaan 3,6 % vuosittain normaalien ostovoimaa turvaavien sopimuskorotusten lisäksi. Tällä ohjelmalla sote-sektorin ja varhaiskasvatuksen palkkaus saataisiin samapalkkaisuusvaatimusten tasolle viiden vuoden kuluessa. Liittojen vaatimukset ovat perustellut ja kohtuulliset. SuPer ja Tehy ovat esittäneet, että valtio rahoittaisi palkkaohjelman, sillä se on osaltaan vastuussa siitä, että naisten ja miesten välistä palkkaeroa kurotaan umpeen.
SuPer pitää tärkeänä, että palkkaohjelma toteutetaan julkisella ja yksityisellä sote-sektorilla sekä varhaiskasvatuksessa. Lastenhoitajat ovat hyvin tärkeä ammattiryhmä varhaiskasvatuksessa ja heistä on suuri pula. Varhaiskasvatuksen vetovoima tulee saattaa samalle tasolle kuin se oli ennen lainsäädännön muutoksia, jotka ovat karkottaneet hoitajia muille sektoreille. Yksityisellä sektorilla lisähaasteena on, että palkat täytyy saada samalle tasolle kuntasektorin kanssa. Yritysten voitontavoittelu esimerkiksi vanhustenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa on jo pitkään toteutettu hoitajien toimeentulon sekä hoidon ja hoivan laadun kustannuksella. Näin ei tietenkään asian tulisi olla.
Tällä neuvottelukierroksella neuvotellaan koko hoitoalan ja hoidon laadun tulevaisuudesta. Moni hoitaja pohtii tälläkin hetkellä, onko alalla jatkaminen mahdollista nykyisellä palkalla. Avoimena on, mikä alan tulevaisuus on ja mikä merkitys hoidon laadulla on jatkossa. Mikä on vanhusten sekä vanhustenhoidon arvostus, ja onko ikääntyneitä mahdollisuus hoitaa voimavaralähtöisesti ja eettisesti? Moni miettii myös, mitä vaatimuksia mahdolliset pandemiat tuovat ja saako työntekijä lisäkorvauksia poikkeuksellisissa oloissa vai tuovatko ne vain vaatimuksia. Näkyykö arvostus koskaan rahassa vai täytyykö tyytyä kiitospuheisiin ja valaistuihin rakennuksiin? Vastavuoroisuus on ollut kadoksissa pitkään ja joustamista on vaadittu kauan ennen pandemiaakin.
Hoitoalan palkkaus on korjattava viimeistään nyt, sitä ei voida enää siirtää. Hoitajapula ja sen korjaaminen on meidän kaikkien asia, sillä se näkyy meille kaikille.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer