Verkkokolumni: Sopien, ei repien
Aloitetaan toivottamalla hyvää uutta vuotta 2024!
Mutta sitten asiaan, joka on niin iso, että sitä ei voi sivuuttaa. Uutisia hallitusohjelmasta, työmarkkinoista ja työtaisteluista on tullut joka tuutista, ne ovat varmasti tavoittaneet kaikki. Kokonaisuus on kuitenkin niin pirstaloitunut, että siitä on hankala saada selvää.
Lakiin halutaan nyt kirjata asioita, joita olemme saaneet vuosien saatossa sovittua työehtosopimuksissa paremmin. Laki on minimi, ja vuosien saatossa ammattiliitot ja jäsenet ovat taistelleet lakia paremmat työehdot. Tämä hallitus haluaa jälleen heikentää monia asioita.
Mitä oikeastaan tarkoittaa, jos kaikki hallitusohjelman tavoitteet menevät lakiin - Miksi niitä on vastustettava? Liiton tavoite on jäsenten kokonaisvaltainen edunvalvonta. Ja jotta tämä onnistuu, on erittäin tärkeää, että jokainen jäsen tietää, mitä nämä kaikki tarkoittavat juuri minulle.
Hallitusohjelmassa esitetään, että jatkossa palkankorotusten katoksi tulisivat vientialojen korotukset. Mutta kuka päättää, kun esimerkiksi hoitajat tarvitsevat resurssipulan vuoksi isommat korotukset ja paljonko ne ovat? Oikeanlaisella kirjaamisella tämänkin ongelman saattaisimme saada ratkaistua.
Vuoden määräaikaisuutta ilman syytä on vaikea mitenkään selittää erityisesti alalla, jossa on huutava pula ammattilaisista. Irtisanomisen helpottaminen on aihe, jota pitää ihan oikeasti miettiä, miksi tällainen on edes laitettu hallitusohjelmaan. Onko puuttunut tietoa ja osaamista? Suomessa työntekijän irtisanominen on todella helppoa. Hallitusohjelmassa on monia asioita, joita halutaan heikentää. Vaikuttaa siltä, että työntekijät koetaan menoeränä, jota pitää suitsia.
Jos lakko-oikeutta rajoitetaan, silloin pitää vain neuvottelemalla päästä sopuun. Ajatus on kiva, mutta ristiriitoja tulee, kun tavoitteena kuitenkin on, että kaikkien on tultava palkallaan toimeen.
Hallitusohjelmassa puhutaan paikallisesta sopimisesta. Mitä tarkoittaa, jos työehtosopimuksia voi tehdä kuka vaan tai yksittäisten työntekijöiden kanssa tehdään erilaisia sopimuksia? Silloin ei olisi enää luottamusmiestä tekemässä sopimuksia liiton ohjeistuksen mukaisesti eikä työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu olisi ollenkaan varmaa.
Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus on puhuttanut paljon. Sen seurauksena moni menee sairaanakin töihin, ja se johtaa komplikaatiosairauksien yleistymiseen ja siten hinnan nousuun. Tämä on yksi esimerkki siitä, ettei kokonaiskustannusta ole otettu huomioon.
Hallitusohjelmassa on monta asiaa, jota on katsottu vain yhdestä näkökulmasta, mutta työmaailma on kokonaisuus, jossa on työnantajia ja työntekijöitä ja heitä molempia tarvitaan. Asiat etenevät sopien, ei repien. Työntekijän oikeuksia ei voida polkea. Jos se pitää näyttää, niin sitten se tehdään ja tehdään se yhdessä.
Se sanonta ei se työ tapa – vaan työtapa pitää tässäkin paikkaansa.
t. Silja