Verkkokolumni: Ilman työntekijöitä Suomi pysähtyy

Keskusjärjestö STTK oli järjestänyt lauantaina 18.11.2023 ison mielenosoituksen hallitusohjelmassa esitettyjä työelämän heikennyksiä vastaan. Tapahtumassa oli myös muiden keskusjärjestöjen liittoja. Osallistujien mukaan hallitusohjelma on hyvin tasapainoton. Se on kuin yksipuolinen Tupo, joka kumartaa työnantajia ja jonka maksajina ovat vain työntekijät. Hallituksen suunnitelmissa unohdetaan tärkeä asia, kotitalouksien ostovoiman tärkeys sekä se, että tulevaisuudessa pitää aina olla toivoa. Luottamus tulevaisuuteen on talouskasvun edellytys.

Merkillepantavaa lauantain mielenosoituksessa oli, miten media uutisoi tai oli uutisoimatta tapahtumasta. Media oli paikalla, mutta kovin vähälle huomiolle mediassa tämä merkittävä mielenosoitus jäi. Jopa niin vähälle, että se on herättänyt monen mielessä kysymyksen, miksi näin tapahtui.

Työelämän heikennykset ovat puhuttaneet siitä asti, kun hallitusohjelma esiteltiin. Moni liitto on järjestänyt erilaisia työtaisteluita hallitusohjelmassa esitettyjä heikennyksiä vastaan. Heikennykset ovat jopa työntekijöitä maalittavia, ihan kuin ei myönnettäisi tai ymmärrettäisi, että ilman työntekijöitä Suomi pysähtyy.

Hallitusohjelmasta tulee väistämättä mieleen, että ainakin osa työnantajista ajattelee, että A) työntekijät ovat laiskoja ja pitävät rokulipäiviä tämän tästä – siksi ensimmäinen sairauslomapäivä on palkaton B) työntekijöitä voidaan pitää vuoden verran ”löyhässä hirressä” ilman mitään perusteltua syytä. Miten silloin työtä kehitetään – ylhäältä alas, ei keskustelemalla C) työntekijöiden työsuhde voidaan päättää jonkin perustellun syyn takia, mutta mikä se olisi, jos se ei ole myös painava syy?? – Mikä pelkokerroin on tarkoitus rakentaa? D) teknologiateollisuus päättäisi kaikkien palkkatason ja siten naisvaltaiset alat, jotka valtaosin ovat joko palveluammatteja tai julkista tai julkisin varoin tehtyä toimintaa, jäisivät palkkakuoppaan.

Mitä jos kaikki olisikin toisin ja oikeasti katsoisimme mikä Suomen malli on ja ottaisimme oppia lähimenneisyydestä, vuodesta 2007 tai 2022. Silloin julkisen sektorin tai julkisrahoitteisten alojen palkkoja korjattiin, jotta ne olisivat kilpailukykyisiä avoimeen sektoriin nähden. Tämän myöntäminen on askel ratkaisuun.

Emme tarvitse vastakkainasettelua vaan järkevää keskustelua siitä, miten tulevaisuudessa saamme hyvinvointipalvelut tuotettua. Tarvitsemme aitoa yhteistyötä ja neuvottelutoimintaa, jossa kansalaisia kuunnellaan.

SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola