1.11.2017

Mitä on itsemääräämisoikeus?

Asiakaslähtöisyys ja asiakaskeskeisyys ovat nyt POP. Samalla toiminta erityisesti sosiaalihuollossa on muuttunut asiakkaan edunmukaisesta toiminnasta asiakkaan haluamaan toimintaan. Asiakaskeskeisyys ja itsemääräämisoikeuden ylikorostaminen arjessa jyräävät sosiaalihuoltolaissa määritellyn laadultaan hyvän sosiaalihuollon ja asiakkaan edun.

Itsemääräämisoikeutta koskevat yhteydenotot SuPeriin ovat lisääntyneet. Hoitajat kysyvät: Mitä voi tehdä, jos itsemäärämisoikeuden tukeminen aiheuttaa hoitajalle eettisen ristiriidan? Kuinka pitkälle on perusteltua jättää hoitamatta vedoten itsemääräämisoikeuteen? Hoitajan kyky ja halu suojella terveyttä ja hyvinvointia ovat vahva osa ammatti-identiteettiä.

Asiakkaana voi olla vaikeasti vammainen, jolla on mielenterveysongelmien lisäksi päihderiippuvuus. Asukas juo tehostetussa asumispalvelussa itsensä humalaan päivittäin, vaikka ei pysty itse avaamaan juomiaan. Juoda hän kyllä pystyy, kunhan hoitajat ensin avaavat pullon. Tämä on sallittava, koska kyseessä on ihmisen oma koti. Juominen on osa asiakkaan mielenterveys- ja päihdehäiriötä, johon ei päihdehoitoa ole tarjottu. On vain oikeus juoda, omassa kodissaan. Tilanteesta syntyy vakavia vaaratilanteita asukkaalle itselleen ja haittatekijöitä hoitajille. Asukas on itsetuhoinen, eikä välitä juomisestaan. Hoitajat kysyvät toisiltaan ja johtajaltaan: Miten meidän tulisi toimia?

Selitys on aina sama: oma koti ja itsemääräämisoikeus - haitoista huolimatta. Hyvä sosiaalihuolto ja laadittu palvelusuunnitelma eivät toteudu. Hoito- ja auttamistyöhön tarkoitettu aika menee holtittomasti humalaisen eritteiden siivoamisessa useaan kertaan päivässä. 

Itsemääräämisoikeutta on korostettu toimintayksiköiden ohjeissa. Ohjeiden jalkauttamista tehostetaan erilaisin uhkauksin. Samanaikaisesti resursseja tähän itsemääräämisoikeutta tukevaan hoitotyöhön ei ole lisätty, päinvastoin. Niukoilla resursseilla on erittäin vaikeaa toteuttaa yksilöllistä, asiakaskeskeistä ja itsemääräämisoikeutta kaikilta osilta tukevaa työtä.

Arjessa joudutaan turvautumaan keinoihin, jotka saattavat rajoittaa asiakkaiden itsemääräämisoikeutta, mutta ovat asiakasturvallisuuden kannalta välttämättömiä resurssien niukkuuden vuoksi. Esimerkiksi niissä paikoissa, joissa yhdellä hoitajalla on valvottavanaan kaksi suljettua osastoa, on välttämätöntä rakentaa esteitä, etteivät yöllä harhailevat muistisairaat pääse esimerkiksi keittiötiloihin vahingoittamaan itseään. Vaihtoehtona olisi toisen yöhoitajan palkkaaminen, joka kuitenkin on palveluntuottajan näkökulmasta poissuljettu vaihtoehto.

Lainsäädäntöä itsemääräämisoikeuden osalta ollaan uudistettu jo vuosia. Hoitajat odottaessaan kuormittuvat näiden eettisten kysymysten kanssa työskennellessään ja joutuvat usein toimimaan vain oman eettisen ajattelun tukemana. Mikä tulee oikeasti ensin: terveyden edistäminen ja suojelu, asiakkaan edunmukainen sosiaalihuolto vai itsemääräämisoikeus? Estääkö itsemäärämisoikeuden taakse meneminen hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon toteutumista?

Jos hoitajilta kysytään, niin hyvä hoito tulee ensin ja kyllä, itsemääräämisoikeuden korostaminen vaarantaa joskus hyvää ja tarpeenmukaista hoitoa.

Kommentit

Lähetä kommentti